Kärlek

Turisteja kaikkialla

Suomalainen 'turvaväli' on olemassa - ja ihan syystä. En inhoa varmaan mitään muuta enempää, kuin että tuntematon ihminen tunkee liian lähelle tai koskettaa. 

Edellisessä päivityksessä kerroin, kuinka tapasin lauantaina aamuyöllä bussipysäkillä hyvännäköisen omanikäiseni ruotsalaisen pojan, joka pyysi numeroani. Vaihdettiin sitten niitä numeroita, ja ajattelin että oi kun mukava ja hyvännäköinen tyyppi. Tavattiin tiistaina "treffien" merkeissä keskustassa ja oli kyllä aikamoinen kokemus. Jaksoin kaksi tuntia, kunnes oli keksittävä joku selitys, jolla pääsen lähtemään pois heti. Kävi ensinnäkin ilmi, että tyyppi oli valehdellut nimensä alusta alkaen. En kuitenkaan antanut tämän haitata, vaikka vähän ihmettelin, kun facebookissa kaveriksi pyytää ihan eri henkilö. Treffien puolessavälissä harkitsin, että "karkaanko" röyhkeästi paikalta treffikumppanin käydessä vessassa. En halunnut olla kuitenkaan ihan niin ilkeä. Onnekseni olin loukannut varpaani aikaisemmin töissä aika pahasti, joten kipeän varpaan takia selitin että lähden käymään terveyskeskuksessa. Varvas oli (ja on edelleen) kipeä, mutta luojankiitos se oli menolippuni pois ahdistavasta tilanteesta. Halusin vain mahdollisimman kohteliaasti pois treffeiltä. Enhän mä tietenkään minnekkään lääkäriin lähde ikinä tälläisen asian takia.

Miksi mua ahdisti? = treffikumppani tunki jatkuvasti liian lähelle, hoki kehuja toisensa perään puhumatta oikeastaan yhtään mistään muusta kuin minun ulkonäöstäni, tunnusti yhdessä vaiheessa rakkautta ja olisi halunnut minut tyttöystäväkseen. Ehdotti myös, että hankitaan lapsi (tämähän oli toivottavasti huumoria?). Joo ei kiitos. Keskustelu oli välillä niin outoa, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa. Jouduin lisäksi pariin otteeseen pyytämään, että älä koske, en tykkää. Mulla ei ole mitään "trust issues" juttuja, mutta tykkään pitää henkilökohtaisen tilan omana. Ja vaikka on lyhyet shortsit päällä, niin se ei todellakaan ole kutsu hiplaamaan reittä :D Eikä treffeillä kannata ikinä itseään haukkua.. vähän sama kuin olisi työhaastattelussa.. ei ole todellakaan fiksu veto väittää ensitapaamisella olevansa tyhmä.

Jos jotain hyvää jäi tuosta tapaamisesta mieleen niin.. no.. tulipahan jonkinsortin itsetuntobuusti, kun kehutaan kaikki vaatteiden väreistä silmäripsiin asti toistakymmentä kertaa. Harmi, meidän bussipysäkkikohtaus oli aika romanttinen.

Treffeistä ei sen enempää vuodatusta.. paitsi että se helpotuksen määrä oli ihan suunnaton, kun istuin vihdoin junassa takaisin Märstaan. Anteeksi raadollisuuteni, mutta nyt oli ihan pakko avautua aiheesta. Monen monta kertaa mietin, olenko itse jotenkin ongelmallinen ja vaikea ihminen, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mun ei tarvitse sietää yhtään ihmistä, jota en lähelleni halua. Kaikkia ei aina tarvitse miellyttää.

// Haha. Facebookista kun poistaa jonkun kavereista, niin nykyään tulee teksti: "Anteeksi, että sinulla on ollut tälläinen kokemus" Mitä ihmettä? :D

Café Opera

 

Kävin eilen Café Opera clubilla kolmen työkaverin kanssa. Aloiteltiin iltaa ensin yhden työkaverin luona, jonka jälkeen lähdettiin Kungsträdgårdenille. Ilta oli hauska, vaikka en ole käynyt ulkona pitkään aikaan, enkä oikeastaan edes viihdy clubeilla. Tämä ilta oli kuitenkin mukava poikkeus. Tuli huomattua hyvin että ruotsalaisissa ja suomalaisissa miehissä on valtavat erot. Ruotsalaiset tulee iholle kiinni ja ihan kirjaimellisesti roikkumaan kun yrittävät tuttavuutta tehdä. Ensimmäiset viisi minuuttia jaksavat kehua hauskaksi ja nätiksi, ja jos ei lämpene, niin sitten sanotaankin jo tylsäksi :D haha. Sitkeitä ne myös on. Suomalaiset miehet on ehkä vähän hienovaraisempia ja ujompia. Clubilla oli myös kova meteli, joten ruotsinkielestä sai vielä huonommin selvää. Yritä siinä nyt keskustella yhtään mistään.

Clubilta lähtiessä kotiinpäin jouduin etsimään hetken mistä lähtee yöbussi Märstaan. Jouduin pari kertaa kysymään ihmisiltä neuvoa ja samaan aikaan alkoi iskuyritykset ja perään huuteleminen. Ei Suomessa kukaan ikinä huutele perään tai tule juttelemaan kadulla. Suomalainen mentaliteetti on vähän huono muutenkin.. jos joku tulee kerrankin mulle juttelemaan niin tulkitsen asian heti että se tulee vaan vittuilemaan? haha.

Oikean bussipysäkin luokse löydettyäni olin jo laittamassa kuulokkeita korviin, kunnes eräs henkilö vieressä kysyi tiedänkö bussiaikatauluista. Sanoin etten tiedä ja kysyin eikö hänellä ole puhelinta mistä katsoa. Vastaus oli ettei hänellä ole nettiä puhelimessa. No katsoin hänelle reittiä omasta puhelimestani, ja kiinnitin huomiota jo siinä vaiheessa, että onpa muuten hyvännäköinen tyyppi. Juteltiin sitten vähän niitä näitä siinä bussia odotellessamme ja oman bussin lähestyessä olin jo sanomassa näkemiin, kunnes hän kysyy saako numeroni :D Myöhemmin kertoi, että oikeasti kysyi vain neuvoa bussiaikatauluista, mutta piti kuulemma söpönä ja ajatteli että miksei kysyisi kerrankin numeroa.

Ja vähän muita kuvia loppuun:

Työpaikan lepohuoneen vieraskirjaan kirjoittelin vähän

Rävsta

Neljä viikkoa vielä jäljellä täällä ja sitten palaan takaisin Suomeen. Tänään oli vihdoin ja viimein taas vapaapäivä. Yhden vapaapäivän vuoksi en viitsi lähteä pyörimään Tukholmaan, joten pitkien yöunien jälkeen lähdin tuttuun tapaan kävelemään. Kävin Rävstan metsissä myös syömässä mustikoita. Äiti soitti samalla hetkellä, ja kysyttyään missä olen, kommentoi hän vastaukseeni: "Eikö nuoren ihmisen pitäisi olla kaupungilla bilettämässä vapaapäivänä eikä metsässä pyörimässä?" hehe. Mua ei varmana nyt saisi tänään minnekkään kaupungille. Ruotsalaisten kahvittelukulttuurikaan ei muhun ole iskenyt, koska kaikkialla on niin tajuttoman kallista. Ensimmäisen palkkapäivän jälkeen muutuin vähän pihiksi. Pakko säästää myös sinne Uuden-Seelannin reissulle. Monesti olen lisäksi tässäkin blogissa kertonut että viihdyn omissa oloissani paljon.. siksi tykkään kävellä ympäriinsä ulkona. Rauhallista, rentouttavaa, liikunallista ja ihan täydellinen hiljaisuus keskellä ei mitään. Olenko vähän tylsä ihminen. Osaan paremmin luonnonsuojelualueet ulkoa kuin Tukholman nähtävyydet. Tule äiti tekemään pitkää päivää neljän tunnin työmatkalla niin katsotaan kuka jaksaa olla sosiaalinen vapaapäivänä.

Nyt tuleva viikonloppu on kokonaan vapaa, joten ollaan mietitty työkavereiden kanssa baariin lähtemistä. Tulisi edes vähän käytyä ihmisten ilmoilla. Lähden myös muutaman viikon päästä Berliiniin siskoa katsomaan.

Noin viikko sitten kävin syömässä toisen Nordjobbarin kanssa. Istuttiin terassilla ja meidän ohi sattui kulkemaan eräs nordjobbari, jonka tunnisti helposti sinisestä "Finsk hemtjänst" t-paidasta (varmaan 80% nordjobbareista on siellä töissä). Päädyttiin tämän kolmannen norjdobbarin asunnolle laittamaan lasagnea ja juomaan punaviiniä. Yksi hauskimmista illoista pitkään aikaan. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja punaviinia. Saatan välillä olla vähän hankala ihminen, jos joudun väittelytilanteeseen, mutta pari punaviinilasia niin musta tulee maailmaa syleilevä kaikkien kaveri.

Söin juuri paketillisen riisikakkuja. Maustettu valkosipulilla ja kermaviilillä. Vähemmästäkin tulee huono olo.

Kello 5 ja sää useimmiten tälläinen töihin lähtiessä.

Husby

Kävin päivällä pyöräilemässä ja tapasin maailman huomionkipeimmän lampaan. Se oli itsekseen aitauksessa ja juoksi hirveetä vauhtia luokseni, kun pysähdyin ottamaan maisemasta valokuvaa. Hetken sitä siinä rapsuttelin ja lammas puski kättä vasten kuin kissa. Matkaa jatkaessani lammas jäi suorastaan huutamaan perääni :D voi reppanaa kun olisi halunnut mukaan, yleensähän lampaat ei kiinnostu ihmisistä yhtään.

Pyörälenkillä kohtasin myös kaksi raivostuttaa romania. Pysäyttivät huitoen maantiellä ja jotain "addressi-lahjoitus-paperia" tunkivat käteen. Hetken ihmettelin, että keitä nämä tyypit ovat, mutta sitten tajusin että huijausmielessä ovat liikkkeellä. Erikoista että noin syrjäseudulla liikkuvat. Varmaan tarkistivat onko asuntoja tyhjänä.

Nyt illalla olen laitellut työhakemuksia vähän sinne sun tänne, myös Uuteen-Seelantiin. Useampi tunti meni pohtiessa CV:n rakennetta ja cover lettereitä. Sain ainakin lähetettyä muutamaan paikkaan omasta mielestäni ihan hyvän hakemuksen. Toivottavasti eivät soita varoittamatta, jos haluavat ottaa yhteyttä. Puhelu maksaisi 1,70e minuutilta ja olisi vähän huono herätä keskellä yötä sekavana haastatteluun (meillä yö, heillä päivä ja toisinpäin). Toivon myös että saisin syksyksi keikkapaikan pääkaupunkiseudulta. Seurella ainakin näytti olevan haku päällä taas vaihteeksi.

Fred och kärlek. Ei mulla muuta.

Näkymä metrosta

Skogskyrkogården

Skogskyrkogården. Skuugsshyrkogoorden. Varmaan vaikeimmin lausuttava paikannimi tähän mennessä. Skogskyrkogården on todella iso hautausmaa, ihan nätin näköinen, mutta ei siellä paljon tavalliselle turistille ole nähtävää. Paitsi japanilaisille turisteille, joita nyt kiinnostaa kaikki mahdollinen. Käytiin toissapäivänä P:n kanssa siellä kuljeksimassa ja käveltiin sitten 6km takaisin Centralille. Hautausmaan paras nähtävyys oli kyllä peuraemo ja sen vasa. Ne eivät yhtään ihmistä kavahtaneet.

Olen niin helpottunut.. kolme päivää vapaata. Tuntuu että juuri sopivasti olen tulossa myös kipeäksi. Ehkä saan vihdoin nukuttua kunnolla. Nukahtaminen töiden jälkeen on tosi vaikeaa, käyn ihan ylikierroksilla eikä vireystila meinaa millään sammua. Sitten mä pyörin sängyssä parituntia hereillä ja ahdistun pelkästä ajatuksesta että kohta soi kännykän herätys. Nukun varmaan tämän päivän. Tiistaina ja ja keskiviikkona voi heittäytyä taas sosiaaliseksi.

Töissä eilen kuultua: "Kuis vanha sää oot? ai 22? No sähän oot jo ihan vanha ämmä :D"

Dementiaa sairastavien kanssa työskennellessä tuntuu välillä että voisi työskennellä myös panttivankineuvottelijana: molemmissa hommissa on ihan samanlaista suostuttelua, maanittelua ja luottamuksen hakemista. Voin ihan nähdä päässäni mielikuvan itsestäni puhelimen välityksellä keskustelemassa jonkun kaapparin kanssa: "Jaska heeeeii.... etsää sitä halluu tehdä... tuu tänne takas meillä on pullaa ja kahvia tarjolla!"

Ruotsiksi kirjoittaminen blogissa loppu tavallaan seinään.. oman oppimisen vuoksihan niin tein, mutta nyt ei väsyneenä huvita edes miettiä mitään ylimääräistä. Hyvä että multa sujuu edes suomenkielen kielioppi. Blogissa on muuten nyt vieraillut vähän päälle 2000 ihmistä.. päivittäin käy keskimäärin 5-25 katsojaa.. yli 100 silloin kun julkaisen jotakin. Hauskaa kun blogger näyttää tilastot ja maat mistä on vierailtu. Jotakuta kiinnostaa Intiassa mun tekemiset.

Ulkona ukkostaa jälleen. Ja lapset kiljuu ulkona joka kerta kun jylisee :D Hyvä syy jäädä sisälle pesemään pyykkkiä ja siivoamaan.