Valmistujaiset

Äidiltä, se löysi tämän jo parivuotta sitten.

Ei tarvitse ryhtyä valehoitajaksi kun sain tänään virallisen sairaanhoitajan tutkintotodistuksen. Neljä tuskallisen pitkää vuotta opinnoissa meni, mutta tänään kaikki on vihdoin ohi. Enää ei koulu sanele mitä teen ensi keväänä, mitä opintoja otan ja minne menen harjoitteluun. Joutuukin itse suunnittelemaan omat tekemisensä, mikä oikeastaan tuntuu aika ahdistavalta. Lukujärjestys toi turvaa ja säännöllisyyttä elämään, vaikka välillä hermoja kiristikin ikuisuudelta tuntuvat koulutehtävät. Toisaalta ei tunnu yhtään miltään valmistua. Ei jännittänyt yhtään, olihan se lopulta aika itsestäänselvää. Pakko kyllä myöntää, että bändin soittaessa valmistujaisjuhlissa, meinasi tippa tulla linssiin.

Tässä sentään yritän edes vähän hymyillä..

Eilen oli myös viimeinen päivä leikkaussaliharjoittelussa. Vaikea sanoa onko se ihan mulle tarkoitettu paikka. Viihdyin kuitenkin todella hyvin ja opin ihan älyttömästi kaikkea uutta ja vanhaa. Ehkä tuntuu enemmän omalta paikalta, kun pääsee joskus oikeisiin töihin eikä tarvitse olla aina siinä opiskelijan roolissa.

Huomenna juhlitaan kavereiden kanssa ja kieltäydyn ottamasta yhtään stressiä asiasta. Mulla kaikki energia muutenkin pakkaamiseen ja kämpän siivoamiseen. Hitaasti mutta varmasti. Laiskasti mutta toiveikkaasti etenen tässäkin urakassa. Rinkan pakkaamisessa ei ole mitään järkeä, kunhan ne tavarat saa tungettua jotenkuten mukaan :D

Maanantaina onkin sitten jo LÄHTÖLÄHTÖLÄHTÖJEEEJEE. Tahdon sinne hiekkarannalle NYT HETI. Kuka kestää tätä jokapäiväistä sadetta??

Lupaan yrittää parhaani mukaan päivittää tätä blogia vähintään sukulaisten vuoksi.. en ole viimekuukausien aikana edes avannut tietokonetta.

(Next time also in english, Naoki)