Kärlek

Turisteja kaikkialla

Suomalainen 'turvaväli' on olemassa - ja ihan syystä. En inhoa varmaan mitään muuta enempää, kuin että tuntematon ihminen tunkee liian lähelle tai koskettaa. 

Edellisessä päivityksessä kerroin, kuinka tapasin lauantaina aamuyöllä bussipysäkillä hyvännäköisen omanikäiseni ruotsalaisen pojan, joka pyysi numeroani. Vaihdettiin sitten niitä numeroita, ja ajattelin että oi kun mukava ja hyvännäköinen tyyppi. Tavattiin tiistaina "treffien" merkeissä keskustassa ja oli kyllä aikamoinen kokemus. Jaksoin kaksi tuntia, kunnes oli keksittävä joku selitys, jolla pääsen lähtemään pois heti. Kävi ensinnäkin ilmi, että tyyppi oli valehdellut nimensä alusta alkaen. En kuitenkaan antanut tämän haitata, vaikka vähän ihmettelin, kun facebookissa kaveriksi pyytää ihan eri henkilö. Treffien puolessavälissä harkitsin, että "karkaanko" röyhkeästi paikalta treffikumppanin käydessä vessassa. En halunnut olla kuitenkaan ihan niin ilkeä. Onnekseni olin loukannut varpaani aikaisemmin töissä aika pahasti, joten kipeän varpaan takia selitin että lähden käymään terveyskeskuksessa. Varvas oli (ja on edelleen) kipeä, mutta luojankiitos se oli menolippuni pois ahdistavasta tilanteesta. Halusin vain mahdollisimman kohteliaasti pois treffeiltä. Enhän mä tietenkään minnekkään lääkäriin lähde ikinä tälläisen asian takia.

Miksi mua ahdisti? = treffikumppani tunki jatkuvasti liian lähelle, hoki kehuja toisensa perään puhumatta oikeastaan yhtään mistään muusta kuin minun ulkonäöstäni, tunnusti yhdessä vaiheessa rakkautta ja olisi halunnut minut tyttöystäväkseen. Ehdotti myös, että hankitaan lapsi (tämähän oli toivottavasti huumoria?). Joo ei kiitos. Keskustelu oli välillä niin outoa, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa. Jouduin lisäksi pariin otteeseen pyytämään, että älä koske, en tykkää. Mulla ei ole mitään "trust issues" juttuja, mutta tykkään pitää henkilökohtaisen tilan omana. Ja vaikka on lyhyet shortsit päällä, niin se ei todellakaan ole kutsu hiplaamaan reittä :D Eikä treffeillä kannata ikinä itseään haukkua.. vähän sama kuin olisi työhaastattelussa.. ei ole todellakaan fiksu veto väittää ensitapaamisella olevansa tyhmä.

Jos jotain hyvää jäi tuosta tapaamisesta mieleen niin.. no.. tulipahan jonkinsortin itsetuntobuusti, kun kehutaan kaikki vaatteiden väreistä silmäripsiin asti toistakymmentä kertaa. Harmi, meidän bussipysäkkikohtaus oli aika romanttinen.

Treffeistä ei sen enempää vuodatusta.. paitsi että se helpotuksen määrä oli ihan suunnaton, kun istuin vihdoin junassa takaisin Märstaan. Anteeksi raadollisuuteni, mutta nyt oli ihan pakko avautua aiheesta. Monen monta kertaa mietin, olenko itse jotenkin ongelmallinen ja vaikea ihminen, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mun ei tarvitse sietää yhtään ihmistä, jota en lähelleni halua. Kaikkia ei aina tarvitse miellyttää.

// Haha. Facebookista kun poistaa jonkun kavereista, niin nykyään tulee teksti: "Anteeksi, että sinulla on ollut tälläinen kokemus" Mitä ihmettä? :D