En ole saanut uusia blogisivuja tai mitään muutakaan blogin puolella aikaiseksi. Ei tosin haittaa, sillä SAIN TYÖPAIKAN! Kävin useammassa haastattelussa ja lopulta olinkin tilanteessa, jossa sain valita minne menen töihin.. olin ihan yllättynyt, sillä olin melko varma että ei kukaan huoli kokematonta sairaanhoitajaa, joka ei osaa kunnolla puhua ruotsia. Noo.. nyt ollaankin sitten tilanteessa että työt alkaa HUOMENNA. Vietin viimeiset kaksi viikkoa Suomessa kavereita ja perhettä nähden ja tulin toissapäivänä takaisin Tukholmaan. Unettomia öitä oli useampia, sillä en saanut jännitykseltäni nukuttua.
Muutin myös uuteen vuokrakämppään, pieneen kalustettuun kaksioon. Aivan ihana ja kivan neutraalisti sisustettu. Asun vain muutaman kilometrin päässä työpaikastani, joten lyhyt työmatkakin on iso iso plussa. Kunhan vain eivät nyt potkisi pois kummastakaan :D
 |
| Kissavahtina |
Katson ihan hysteerisesti kelloa ja kuinka se menee vauhdilla eteenpäin. En saanut tänään illalla mitään oikein aikaiseksi metsälenkin jälkeen (kuin syötyä litran jäätelöä ja katsottua family guyta). Takaraivossa on tunne, että ehkä pitäisi jotenkin valmistautua, mutta järki kuitenkin sanoo että liian myöhäistä. Turha valmistautua mitenkään. Pitää vain mennä niillä eväillä jotka tällä hetkellä on ja toivoa että se riittää.
 |
| Työhaastattelu look |
Onneksi menen kuitenkin iltavuoroon. Jännitän ihan hirveästi, en ole ikinä elämässäni varmaan jännittänyt mitään näin paljon. Uuteen-Seelantiin lähteminenkin oli ihan pikkujuttu tähän verrattuna :D Olen menossa nyt ensimmäistä kertaa sairaanhoitajaksi, vielä akuuttiosastolla ja opinnoistakin on kulunut melkein kaksi vuotta. Lycka till för mig.
Työhaastattelut sujuivat kaikki oikein hyvin (yllätyin ihan) paitsi tämän nykyisen paikan, johon nyt olen menossa. Heh, meinasin kirjaimellisesti pyörtyä kauhusta ja häpeästä. Tulin työhaastatteluun vieläpä väärään aikaankin.. meni puhelimessa nio ja tio vähän sekaisin näköjään. Minut haastatteli tiukan oloinen osastonhoitaja, joka puhui nopeasti ja hyvin tukholmalaisittain. Ilmeeni oli varmaan aika hieno kun tajusin että ei helvetti, en ihan oikeasti pysy mukana ja vastailin kysymyksiinkin vähän hassusti. Yhden kysymyksen kohdalla jäädyin täysin: onko sinun persoonassasi jotain mitä pitäisi muuttaa? en osannut antaa suoraa vastausta, änkytin vain. Hiki virtasi selkää pitkin ja osastonhoitaja näytti minulle osastoa.. lopulta kysyi "no, kiinnostaako?". Juu-u, kaikki on hienoa ja uutta tekniikkaa, en ole nähnyt puoliakaan näistä laitteista ja ai.... teillä on ambulanssiplatformi heti osastolle? hehheh joo kyllä mä teille voin tulla jos otatte.
Yritän psyykata itseäni 'olen ansainnut tämän' 'olen kohdannut pahempaakin' mantralla. Kylmät väreet kuitenkin menee huomista ajatellessa. Näen sieluni silmin miten tämä tulee etenemään: kahvihuoneessa joku kysyy arkisen kysymyksen jota en ymmärrä ja johon en osaa vastata. Siinä sitten tuijotellaan hetken toisiamme ja joku erehtyy kysymään "miksi halusit Ruotsiin jos et puhu kieltä?"
Onneksi mulla on paljon tsemppaavia kavereita jotka ovat varmaan kyllästyneet mun ainaiseen valitukseen :D
Jos jollekulle on vähän epäselvää: Lähdin Uudesta-Seelannista huhtikuussa, kävin siinä välissä Australiassa ja Rarotongalla, olin Suomessa toukokuun ja muutin 29.5 Tukholmaan. Asuin inneboendena ruotsalaisen naisen luona 2kk, muutin 1kk työkaverille ja nyt omaan kämppään. Koko kesän olin töissä lähihoitajana suomalaisessa vanhainkodissa etelä-tukholmassa. Hain laillistuksen, etsin töitä ja sain työpaikan. Siinä tiivistettynä viimeinen puolivuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti