Matka jatkuu

Meilla on uusi auto! tyylikas, toimiva ja mika parasta: talla kertaa taysin ehja. Kyseessa on Honda Accura vuosimallia -97. Saatiin auto meidan woofing hosteilta hyvaan hintaan. Nyt pitaa vain toivoa, ettei kukaan idiootti tata yrita varastaa. Nissan saatiin samalla hinnalla kuin uusi auto, mutta autoja verrattaessa se oli kylla monta kertaa huonompi ja rikkinaisempi kuin Honda.

Matka jatkuu tanaan Taupoon (etelaan, mutta silti pohjoissaarella), jossa meidan on tarkoitus tehda 20km kavely "Lord of the rings"- maisemissa. Tauposta jatketaan matkaa Wellingtoniin ja mennaan ehka toiseen woofing paikkaan viikoksi. Kyseinen paikka kasvattaa hevosia, joten ehka nyt tyo olisi vihdoin luvattua enemman hevosten kanssa tekemista. Ei olla kuitenkaan viela varmoja mita tehdaan. Toita pitaisi pikkuhiljaa loytaa.. tai edes yrittaa etsia :D Olen lahetellyt varmaan yli 50 tyohakemusta lahihoitajan hommiin, mutta kukaan ei vauvaudu edes vastaamaan. Inhottavan epavarma olo, kun ei tieda missa on vika, ettei mun koulutus ja tyokokemus kelpaa sitten kellekkaan, vaikka hoitajista on taalla iso pula.

Mun ystavanpaiva oli ihana.. sain viettaa sen ja muutenkin koko viikonlopun haluamani henkilon kanssa (ei Sophie talla kertaa). Perjantai vietettiin yhden ystavan laksijaisjuhlissa.

Odotan talla hetkella Sophieta hakemaan, jotta paastaan ajamaan Taupoon. Kaikkialla on tanaan ihan jarkyttavat ruuhkat. Sophie juuri soitti ja kirosi, kuinka muut autoilijat on harvinaisen aggressiivisella tuulella.. yleensa paikalliset on ihan nossoja auton ratissa (toisinkuin eurooppalaiset, jotka soittaa torvea ja nayttaa keskisormea :D) nama ei kuulu kuitenkaan kiwien tapoihin (paitsi tanaan??).

Mt. Edenilta. Auckland yolla.

Huomatkaa meidan rusketus :D

Woofing

En ole paivittanyt blogia kahteen viikkoon, silla ollaan nyt Sophien kanssa wooffaamassa keskella ei mitaan ilman nettiyhteytta. Woofing tarkoittaa siis sita, etta tehdaan toita ruokaa ja majoitusta vastaan. Yleensa tyota tehdaan n. 3-4 tuntia mutta suostuttiin kuuteen tuntiin meidan paikassa. Ollaan siis maatilalla. Tyotehtaviin on kuulunut hevosten hoitoa, kanojen ruokintaa, raskasta lapiointia, naulojen poistoa laudoista, rikkaruohojen kitkemista ja puutarhan kastelua. Kuulostaa helpolta hommalta mutta fyysisesti todella raskasta. Hevoset on villeja, osa vahan hankalia silla osa tulee huonoista oloista. Hyvin kuitenkin ollaan parjattu. Sophie vahan pelkaa hevosia, mina en yhtaan vaikka lahella on ollut potkut ja puremiset.

Tultiin asken kaymaan Aucklandissa ja ollaan taalla yksi yo, silla lauantai on meidan vapaapaiva. Farmilla ei vapaa-aikana ole oikein muuta tekemista kuin jarvessa uiminen, joten haluttiin tulla vaihteeksi kaupunkiin.

Woofin tuntui aluksi ihan kamalalta paikan omistajien takia. Olo ei ollut yhtaan tervetullut ja lahinna inhotti olla samassa tilassa hostien kanssa. Tunnelma oli kirea alussa ja ruoka todella saannosteltua, mika arsytti todella paljon, silla fyysisen tyon jalkeen sita toivoisi saavan edes riittavasti ruokaa. Ekan viikon jalkeen tunnelma kuitenkin muuttui iloisemmaksi, silla host mama ei ollut yhta area ja kirea. Ruokaakin saatiin riittavasti kun kaytiin itse ostamassa syotavaa. Nyt fiilikset on ollu ihan hyvat ja raskasta tyota on kiva tehda, silla se "vapauttaa" ja farmilla olo on muutenkin kuin terapiaa. Luonnon rauha ilman jatkuvaa kannykan rapeltamista. Farmilla on myos kissoja, joita rakastan paijata ja halia.

Meidan mahdollinen seuraava woofing paikka on Wellingtonissa. Siella on myos hevosten hoitoa tarjolla, silla siella kasvatetaan hevosia. Viela ei ole tullut varmistusta paivamaarista, mutta toivotaan etta sinne paastaisiin.

Ainiin. Tapahtui se mita ei ikina odotettu tapahtuvan: meidan autoon jumalauta murtauduttiin! Oltiin pysakoity se pariksi yoksi Mt. Edenin lahelle Aucklandissa. Kun tultiin hakemaan autosta bikineita, huomattiin etta auton takalasi oli rikottu ja ratti hajoitettu palasiksi. Varkaat eivat ilmeisesti olleet kuitenkaan saaneet rattilukkoa pois paalta, minka takia auto oli paikallaan. Luojan kiitos meidan rinkkoihin takakontissa ei oltu koskettu, silla se olisi ollut mulle maailmanloppu. Kaikki arvokas oli onneksi mukana, eika mitaan muutenkaan oltu viety autosta. Ei edes meidan Dixie Chicks levyja. Auto on talla hetkella romuttamolla. Sen korjauskustannukset tulee liian kalliiksi, joten vakuutusyhtio maksaa Sophielle 1500$, jolla voidaan ostaa uusi auto. Sattumalta meidan host perheella on auto myynnissa 800$:lla!. Siihen pitaa vain vaihtaa joku cambelt, mika maksaa noin 300-600$. Paatettiin jo etta ostetaan se auto, silla auton ostaminen Uudessa-Seelannissa on aika raivostuttava projekti, silla ikina et voi tietaa minka romun lopulta saat. Meidan edellisessa Nissanissakin oli niin paljon korjattavaa, mista myyja ei ollut kertonut.

Nahtiin tanaan KIM DOTCOM autossaan, keskella Aucklandia. Aika hauska sattuma, silla juuri eilen hanesta oli uutinen NZ Heraldin etusivulla.. 

Valitusvirsi

Tahdon takaisin Aucklandiin. 

Paihiassa ei ole mitään vikaa, mutta en saa nukuttua tässä läävässä. Viimeksi eilen illalla joku känninen kaatui telttani päälle. Nuoret brittipojat ryhmänä on ehkä kauhein kombo, mitä tämä paikka on nähnyt.

Joudun tänään lähtemään hostellista pois, sillä varasin vain tähän päivään asti telttapaikan. Hengaan nyt hostellin keittiön sohvalla ja yritän miettiä miten pääsen takaisin Aucklandiin. Straylla on sellainen mielenkiintoinen juttu, että jos missaat bussin, niin Stray kumoaa kaikki tekemäsi varaukset, ellet soita heille heti. Tosi h*lvetin kiva juttu kuulla eilen puhelimessa. Nettisivuillahan tästä ei tietenkään mitään lue. Minun piti siis tänään lähteä bussilla Aucklandiin, mutta varaukseni poistettiin ja bussit (kaikki yhtiöt) ovat täynnä. Olen jonotuslistalla. Bussi lähtee kahden tunnin päästä. Menen paikan päälle katsomaan jättääkö joku tulematta, sillä se takaisi minulle paikan bussista. Ongelmana on myös että minulla on hostellivaraus tästä päivästä Aucklandista. En haluaisi maksaa yhtään ylimääräistä enää. Paihiassa lisäksi jokaikinen hostelli on täynnä. Kiva. Missäköhän sitä nukun teltassa, jos en mahdu bussiin tänään :D liftaamaan en suostu tuon eilisen häiriköinnin jälkeen. Eräs suomalainen heitti vitsin, että mitä enemmän vastoinkäymisiä, sitä kovempi reppureissaja.

// ok en mahtunut bussiin. Sain tästä samasta hostellista sänkypaikan yhdeksi yöksi. Ei muuten oikeasti paha, suhteellisen siisti huone. Tapasin vihdoin täällä jopa pari kivaa tyyppiä, paikallisia molemmat. Sisäpiha on myös paljon rauhallisempi kuin takapiha.

// aamun tunnelmia: vietin iltaa australiaisten tyttojen kanssa, jotka olivat loppuyosta todella humalassa.. kiskoivat vodka kuin aikuiset miehet.  Lahdin itse nukkumaan hyvissa ajoin ja herasin siihen, etta kaksi pilvea polttanut tyyppia tulee meteloimaan huoneeseen (nukkuivat myos siella). Samassa huoneessa ollut ruotsalainen tytto menetti hermot ihan taysin. Oli aika mielenkiintoista seurata tunnin kestanytta episodia. Olen nyt kirjastossa tietokoneella, yritan etsia toita. Kirjastotadit taalla ovat vahan nihkeeta porukkaa..

Whangarei 2

// Kirjoitettu 3.1

Nukuin yoni teltassa oikein hyvin. Leirintaalue oli todella rauhallinen vaikka siella oli paljon nuoria ihmisia. Vaikka satoi koko yon kaatamalla, teltta pysyi kuivana. Aamupalan jalkeen lahdin kavelemaan ympariinsa. Olisin halunnut rannalle, mutta sinne oli 21km yhteen suuntaan, joten menin kavelemaan luontoreitteja Whangarei Fallsin alueelle. Koska tanaan ja eilen oli taas vaihteeksi joku 'public holiday' paiva, niin tietenkaan yksikaan bussi ei liiku minnekkaan. Eli kaikkialle joutuu kavelemaan. Ja kaikki ne kivat nahtavyydet on kaukana. Whangarei on itsessaan vahan tuppukyla, joten keskustassakaan ei ollut mitaan ihmeellista. Ymparoiva luonto oli kylla kaunista.

Kavelin taman paivan aikana ainakin 20km. Olin ihan poikki takaisin telttaan paastyani. Satoi aina valilla muttei onneksi yhta paljon kuin eilen. Keskustassa kavin kahvilla ja menin sen jalkeen elokuviin katsomaan Star Warsin, silla olin niin poikki helteen vuoksi etta halusin vain jonnekkin viileaan. Uintipaikkoja kun ei lahella ollut _yhtaan_. Elokuva oli ihan hyva, en kyllakaan tajunnut hahmoista ja juonesta yhtaan mitaan, silla en ole nahnyt aikaisempia Star Wars elokuvia.

Elokuvan jalkeen kavelin sitten takaisin metsan lapi kaatosateessa resortille. Oli ihan eksoottinen kokemus. Sateen aikana en nahnyt yhtaan turistia 10km aikana. Koko metsa oli muutenkin kuin viidakkoa, isoja puita ja kosteahko ilma.

Cheers, mate

// Kirjoitettu lauantaina 2.1

Aamu alkoi melko leppoisasti. Ei muuta ihmeellistä kuin että missasin varaamani Strayn bussin yhden toisen tytön kanssa. Oltiin oikealla pysäkillä oikeaan aikaan, mutta ongelmana oli, että olin tehnyt pysäkkimuutoksen eilen viiden jälkeen, jolloin tieto ei kuljekaan enää Straylle. Toinen tyttö oli kokonaan väärällä pysäkillä oman varauksensa mukaan. Tiesin kyllä, ettei buukkauksia voi tehdä enää viiden jälkeen, mutta ajattelin jotenkin että pick up pysäkkiä voisi vielä muuttaa. Pienen epätoivo-iskee-ja-mua-ahdistaa kohtauksen jälkeen mentiin InterCity bussiyhtiön toimistoon, josta saatiin menoliput Whangareihin 29e:lla. Päästiin parin tunnin odottelun jälkeen lähtemään Whangareihin ja tällä hetkellä totean vain että jumalauta mua paleltaa. Sade on ihan jäätävän tuntuinen. Toisen tytön kanssa sanottiin Whangareissa lounaan jälkeen heipat, sillä hän halusi jatkaa matkaa Paihiaan, jonne menen itse vasta maanantaina. Harmi, tultiin hyvin toimeen ja oltiin oikeastaan iloisia, että vaikka mokattiin niin mokattiin yhdessä.

Olen nyt siis Whangareissa, pieni kaupunki Aucklandista pohjoiseen päin. Sataa kaatamalla. Juoksin kaikki kaupat läpi, löytyisikö mistään rinkalle sadesuojaa ,mutta kaikkialta kaikki sadesuojiin liittyvä on loppuunmyyty.

Ihanat naiset infoCenterissä auttoivat soittamalla Whangarei falls holiday Centeriin, että tulen myöhässä check inniin, sillä Intercityn bussi oli tunnin myöhässä ja käveleminen sinne 8km tulee kestämään rinkan kanssa. Joku ystävällinen ihminen kuitenkin lupasi tulla noutamaan minut infoCenteristä! Ihanaa! Olen odottanut tässä jo yli tunnin hakijaa, mutta voittaa silti sateessa kävelemisen. Tärisen nyt katoksen alla suojassa sateelta. Soitin äsken että onhan joku varmasti tulossa (10min myöhässä) niin sanoivat että kestää vielä ainakin 20min. Adelen 'Hello' sopii nyt tunnelmaan.

Koska kaikki hostellit/dormit oli Whangareissa loppunvarattuja, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyytää Sophielta teltta lainaan ja varata telttapaikka, jollaisen varmasti saa näin sateisena viikkona. Olen raahannut mukaani Suomesta makuualustan ja makuupussin.. Ei voi muuta kuin todeta että JES! en raahannut niitä turhaan!! Onneksi Paihiasta sain varattua hostellin.

Ja niin, halusin vähän jotain eräjormailua niin tässä sitä sitten on. Missä mun auringonpaiste? Täällä on K-y-l-m-ä.

Ihmiset on niin ihanan avuliaita uudessa-seelannissa. Missään en ole tavannut näin mukavaa porukkaa. Kaikki tarjoaa apuaan.

Menen tiistaina ratsastusvaellukselle kahdeksi tunniksi Paihiaan yhdelle tallille. Tätä olen odottanut. Jos joku ei vielä tiedä niin olen aina pitänyt hevosista ja ratsastamisesta :D 

Revy's on paras pizzapaikka Whangareissa

Jouluaatto

Menee hermot kännykän bloggerilla kirjoittamiseen. Kirjoitin pitkän tekstin, mutta julkaisu ei onnistunut ja kaikki teksti hävisi.

 

Lyhyesti: pidettiin yhteinen jouluruokailu hostellilla. Tehtiin itse ruoat. Kaikki oli erinomaista, sillä ruoasta vastasi ihan koulut käyny kokki Kanadasta. Autoin marketissa käymisessä ja meillä oli todella painavat kauppakassit. Auckland on pelkkää ylä- ja alamäkeä, joten tuntui että kuolen ylämäkeä kiivetessä ostosten kanssa. Eräs iäkäs pieni kiinalaisnainen tuli luokseni kun jäin kavereista kauemmaksi ja kysyi: "oh dear, where are you going? Can I help you with those?". Olin niin liikuttunut rouvan ystävällisyydestä mutta kiitin kohteliaasti ja sanoin että hostelli on 400m päässä ja koska kaveritkin jaksaa niin en saa luovuttaa :D

Hyvää joulua!

Lentokoneessa

Istun tätä kirjoittaessani lentokoneessa matkalla Hong Kongista Aucklandiin. En pysty nukkumaan tuntia pidempään kerrallaan, sillä viisi pikkulasta itkee vuoronperään. Myös turbulenssi tuntuu siltä kuin joku ravistelisi kovakouraisesti hartioista jatkuvasti hereille. 

 

Vieressä istuu kiinalainen opiskelija ja toisella puolella kiinalainen rouva. En kehtaa käynnistää juuri nyt tv:n ruutua, sillä en viitsisi herättää kun kerta nukkumaan pystyvät tässä metelissä. Edellisellä lennolla huomasin, kuinka ärsyttävää oli yrittää nukkua, kun vieruskaverin kirkas näyttö pyörii tyhjää taustaa. 

Aloin juttelemaan jossain vaiheessa tuon opiskelijan kanssa. Kiva, kun jostain syntyy keskusteluyhteys eikä tarvitse tuppisuuna istua ihan koko matkaa. Kehtaa myös töniä toisen hereille ruoan saapuessa ja ylösnoustessa.

 

 

Olen katsonut Attack on Titan, Epic ja Tangled- elokuvat sekä k-pop live-esiintymisiä, kuunnellut musiikkia ja pelannut mm. shakkia, joka on ihan älyttömän vaikea tietokonetta vastaan pelattuna. Pitkät lentomatkat on niin älyttömän tylsiä jos ei pysty nukkumaan. Onneksi enää 5h.

 

 

En muuten ollut yhtään tietoinen että Hong Kongilla on oma dollarinsa. Tuli ihan yllätyksenä, varsinkin kun rahanvaihdosta pyysin Kiinan juaneita ja sanoin meneväni samalla Hong Kongin keskustassa käymään. Hong Kongin lentokentän kahvilassa sain hyvin hämmentyneen katseen myyjältä, ja hämmennyin vielä enemmän kysymyksestä, että haittaako jos saan Hong Kongin valuuttana vaihtorahat. Juaneilla pystyi kuitenkin maksamaan, mutta tuottaa hieman vaikeuksia, jos on molempia valuuttoja käsissä. En kuitenkaan lopulta lähtenyt keskustaan, sillä juteltuani edellisellä lennolla kiinalaisen tytön kanssa kysyin, että kannattaako lähteä jos 6h aikaa. Tyttö sanoi, ettei kannattaisi, sillä matkoihin keskustaan menisi pelkkä 2h ja eksyminen on helppoa jos ei mitään ennakkokäsitystä julkisesta liikenteestä. Hän ehdotti, että menen suosiolla kahville ja nukkumaan kentälle välilaskun ajaksi. Ehkä parempi näin. Väsyneenä ei välttämättä paras idea lähteä sooloilemaan extempore ideoita. Hong Kongin kenttää ympäröi muuten kauniit vuorimaisemat. Tuijotin ihan suu auki, en ole ikinä nähnyt niin läheltä mitään samanlaista.

 

Mistään, ei siis mistään, löydy normaaleita korvatulppia. Oletan että niitä myydään sitten vain apteekissa. Normaaleissa "kioskeissa" oli vain kalliita äänenvaimennin korvanappeja myynnissä. Eikö ne perus keltaiset korvatulpat olekaan hitti maailmalla? Parempia ei löydy :D

Aivastuttaa ja niiskuttaa ihan kamalasti. Ihmiset varmaan ajattelee että kannan jotain influenssaa. Siitä tuli kentällä vähän väliä kuulutuksia, kuinka oireet huomaa, eikä saa mm. koskea eläimiin. Onneksi äiti tunki mulle reppuun nenäliinoja ja monen vuoden hamstraustuloksena paljon käsidesinfiointilappuja. Turhan tehokkaan ilmastoinnin takia sisäilma on tosi kuiva ja viileähkö, mikä tekee viluiseksi. Sama juttu kyllä vr:n junissa, mutta se johtunee vaan huonosta lämmityksestä.

 

Serkun kanssa vaihdettua keskustelua tänään: "pahinta varmaan mitä matkan aikana voi tapahtua on että tulen uskoon tai omaksun jonkun pimeen hippiaatteen. Seuraava matka voikin sit suuntautua suoraan Greenpeacen laivalle" 

 

Btw. Kukaan ei tarkistanut onko mulla ISIC kortti (ehtona lentolipuille), vaikka tätä monessa paikassa sanottiin että kysyvät ennen koneeseen päästämistä. 

Ja taas itkee lapsi tossa takana kurkku suorana. Munkin tekee mieli huutaa kun jalkoihin särkee!

Lähtöpäivä

 

Olen tällä hetkellä Helsinki-Vantaalla odottamassa koneeseen pääsyä. Ihanat rakkaat ystävät heittivät minut kentälle, joten sain heidätkin vielä kertaalleen hyvästellä. Äidin hyvästeleminen oli herkkä hetki, mutta sain pokan pidettyä enkä edes kyynelehtinyt turvatarkastuksessa. Pelkäsin vähän hysteeristä itkukohtausta :D 
 

Ei edes jännitä enää yhtä paljoa kuin viime yönä. Sain kohtuullisesti jopa nukuttua, vaikka näinkin parit painajaiset koneen tippumisesta alas. Päivän paras uutinen oli se ettei minun tarvitse hakea rinkkaa välilaskujen aikana, vaan seuraavan kerran vasta Aucklandissa, mikäli rinkka saapuu ikinä perille..

 

Näytän tosi rähjäiseltä ja köyhältä, kun matkustan rikkinäisissä farkuissa. 10 vuotta lempparifarkkuni uskollisesti minua palveli, mutta eilen risahti molemmista polvista ja reiät vaan laajenee :D en kehtaa mennä lentokentän hienoihin liikkeisiin sillä siellä myydään kuitenkin vain merkkifarkkuja, joihin ei huvita tuhlata just nyt yhtään ylimääräistä euroa.

 

S

euraava päivitys tuleekin sitten Aucklandista. Kirjoitan kännykällä joten virheitä on paljon ja tekstin laatu vähän köyhempää. Lausetta vaan toisensa perään.

Alla vielä kuva minusta vasaran kanssa. Työpöydän purkaminen ei onnistunut ruuvarilla, joten otin astetta kovemmat keinot käyttöön eli täystuhon. Mukavasti stressiä tuli samalla purettua :D

Valmistujaiset

Äidiltä, se löysi tämän jo parivuotta sitten.

Ei tarvitse ryhtyä valehoitajaksi kun sain tänään virallisen sairaanhoitajan tutkintotodistuksen. Neljä tuskallisen pitkää vuotta opinnoissa meni, mutta tänään kaikki on vihdoin ohi. Enää ei koulu sanele mitä teen ensi keväänä, mitä opintoja otan ja minne menen harjoitteluun. Joutuukin itse suunnittelemaan omat tekemisensä, mikä oikeastaan tuntuu aika ahdistavalta. Lukujärjestys toi turvaa ja säännöllisyyttä elämään, vaikka välillä hermoja kiristikin ikuisuudelta tuntuvat koulutehtävät. Toisaalta ei tunnu yhtään miltään valmistua. Ei jännittänyt yhtään, olihan se lopulta aika itsestäänselvää. Pakko kyllä myöntää, että bändin soittaessa valmistujaisjuhlissa, meinasi tippa tulla linssiin.

Tässä sentään yritän edes vähän hymyillä..

Eilen oli myös viimeinen päivä leikkaussaliharjoittelussa. Vaikea sanoa onko se ihan mulle tarkoitettu paikka. Viihdyin kuitenkin todella hyvin ja opin ihan älyttömästi kaikkea uutta ja vanhaa. Ehkä tuntuu enemmän omalta paikalta, kun pääsee joskus oikeisiin töihin eikä tarvitse olla aina siinä opiskelijan roolissa.

Huomenna juhlitaan kavereiden kanssa ja kieltäydyn ottamasta yhtään stressiä asiasta. Mulla kaikki energia muutenkin pakkaamiseen ja kämpän siivoamiseen. Hitaasti mutta varmasti. Laiskasti mutta toiveikkaasti etenen tässäkin urakassa. Rinkan pakkaamisessa ei ole mitään järkeä, kunhan ne tavarat saa tungettua jotenkuten mukaan :D

Maanantaina onkin sitten jo LÄHTÖLÄHTÖLÄHTÖJEEEJEE. Tahdon sinne hiekkarannalle NYT HETI. Kuka kestää tätä jokapäiväistä sadetta??

Lupaan yrittää parhaani mukaan päivittää tätä blogia vähintään sukulaisten vuoksi.. en ole viimekuukausien aikana edes avannut tietokonetta.

(Next time also in english, Naoki)