Hylkeita!

Varmaan yksi parhaista tahan astisista hetkista oli, kun nahtiin tusina hylkeita. Tama paikka on lahella Putangiruan kivimuodostelmia, Cape Palliserissa, pohjoissaaren etela/lansirannikolla. Tiedettiin etta siella niita on, mutta ajettiin ensiksi ohi, ja oltiin vahan pettyneita ettei nahty edes vilausta Kivimuodostelmilta kuitenkin kun lahdettiin takaisin kotiin, vilkaisin sattumalta tienvarteen ja huusin Sophien pysayttamaan auton. Parin metrin paassa autosta meita tuijotti iso lyllero hylje :D IHANIA ja niin sympaattisen nakoisia! Noustiin autosta ottamaan kuvia, mutta pidettiin kuitenkin kunnioittava valimatka laumaan. Eipa hylkeita kylla nayttanyt yhtaan haittaavan meidan lasnaolo, lauman johtaja hieman uhitteli suutaan aukomalla, mutta naaraat eivat hirveasti kiinnostuneet. Varmaan ovat tottuneet ihmisiin, vaikka paikka on todella syrjassa, enka usko etta kovin moni turisti nain perahikialle paatyy. Villielainten nakeminen luonnossa on upeaa. 

Ollaan nahty myos villeja delfiineja todella lahelta, kun oltiin uimassa samalla rannalla, jonne ne tulivat hyppimaan aaltoihin. Toivotaan etta etela-saarella nahtaisiin viela pingviineja.. olen nahnyt pari kuollutta rannalla, mutta elaviin en ole tormannyt. Wellingtonissa niita olisi, mutta ne karttavat ahkeraan ihmisia.

Putangirua Pinnacles

Sori, vahan on kirjoittamiset jaanyt vahalle viimeisen kuukauden aikana. Syyna tahan on pitka tyopaiva 8-18, jonka jalkeen menen usein viela potkunyrkkeilemaan. Illalla on energiat niin lopussa, etta hyva kun jaksan syoda mitaan. Nyt vihdoin ja viimein minulla ja Sophiella on kaksi vapaapaivaa! Saatiin aluksi vain eilinen vapaaksi mutta pienen pyytelyn jalkeen saatiin toinenkin. Tekee hirveen hyvaa meille olla valilla tekematta mitaan, silla molemmilla vasymyksen vuoksi on pinna jatkuvasti kirealla, mista seuraa riitelya koko ajan.

Ollaan yha siis Mastertonissa ja toissa samalla marjafarmilla. 2 viikkoa ja 2 paivaa toita jaljella. Takana jo kuukausi. Janna vaan, kuinka se palkkaraha kuluukin nopeasti. Saadaan palkkaa joka viikko, mutta katsoin asken tiliotetta, eika hirveasti hymyilyttanyt. Ruokaan ja majoitukseen menee iso osa palkasta. Ei syodakaan ihan koyhien tyyliin :D

Pariviikkoa sitten vapaapaivana piipahdettiin parintunnin ajomatkan paahan Cape Palliseriin. Kaytiin katsomassa Putangirua Pinnacles, joka kaytannossa tarkoittaa hienoja kivimuodostelmia. Todella vanhoja sellaisia. Hienot oli nakymat, voin suositella. Vahan kauempana kaikesta joten ei ollut myoskaan mitaan ihmisvilinaa ymparilla. Kaytiin kavelemassa parintunnin lenkki ja kiivettiin myos "rotkoja" pitkin, mika kavi ihan urheilusta.

Kuvia

Satunnaisia kuvia sielta sun taalta :)

Villeja possuja! Niita sai paijata

Hot water beach. Kaiva kuoppa, istu, nauti ja yrita olla palamatta.

Cathedral Cove

Sophie ei halua herata

Hennatatuointeja

Cape Reinga

Eilen aamulla tein päiväretken Strayn bussilla Uuden-Seelannin pohjoisimpaan osaan: Cape Reingaan. Ihan loistava päivä, parhaimmat maisemat tähän mennessä. Reissu kesti 7am-18pm joten olin iltaan mennessä ihan poikki. Strayn bussit ovat siinä mielessä kivoja, ettei se ole vain paikasta A paikkaan B kuljetusta. Pysähdyimme välillä kivoissa paikoissa kuten kansallispuistossa, kahvilassa, 90 miles beachilla (todella upea!), hiekkadyyneillä ja lopulta Cape Reingassa. Kuljettajalla oli myös mielenkiintoiset jutut.

Hiekkadyynit oli mielenkiintoinen kokemus. Saatiin lainaan minisurffilaudat, joilla laskettiin hiekkamäkeä alas. Ei ollut ihan niin pelottavaa kuin mitä aluksi ajattelin, mutta hiekkadyynin päälle kiipeäminen oli raskasta.

90 miles beach on siis kirjaimellisesti 90 mailia pitkä hiekkaranta. Hiekka on puhtaan valkoista ja aallot voimakkaita. Uiminen siellä on myös suhteellisen vaarallista voimakkaan virtauksen takia. Takaisin tullessa ajettiin hiekalla ja nähtiin kuolleen valaan ruho!

Cape Reinga on maoreille pyhä paikka. Sieltä heidän sielunsa jatkavat kuolemanjälkeiseen elämään. Jossain oli kuulemma lähde, josta pitää sielun juoda jotta se pääsee jatkamaan matkaansa. Jos sielu ei juo, se jää maanpäälle. Paikan upeutta ei voi sanoin kuvailla, se pitää nähdä itse. Joinakin päivinä sieltä voi nähdä mm. valaita.