Två veckor kvar

Teen meemit memegenetor appsilla

Jag hade tandläkaren idag för första gången på manga år och jag kan säga igen att patchning håls är tortyr. Bara ljudet av borren fick mig ylade som ett litet djur. Jag var tvungen att gå på privat, darför kommunala gick en tid för juli, när jag är redan i Sverige. Privata företag kostade gangska mycket och darför jag lämnade lokalbedövning (det skulle ha kostat). En litet hål lämnades utan säten också. Det kan behandlas under hösten. Tandläkare var snäll och sade om jag ska ha olidlig smärta, hon ska ge bedövningsmedel för fri. Men jag behövde ingen bedövningsmedel  och klara sig utan stort trauma. Jag kan bara skylla mig själv men hur kan få jag tre hålens när jag tvätta mina tänderna två eller tre gånger om dagen och äta rimligen godis? För ett par år sedan jag hade rotbehandling som lämnade stora ångest mot tanvård. Därför jag är rädd. Ingenting ont så mycket som  förstörelsen av rötterna från en tand. Blotta tanken höjer pulsen :D

Veckor gå fort och i samma takt kommer att minska min nattsöm på grund av stress. Bara två veckor kvar tills jag packa varorna och flytta till Stockholm för hela sommar. Jag vet inte om jag är mer upphetsad eller upprörd. Jag började min job 26/5 så jag har några dagar att utforska omgivningarna och organisera saker. Att få ett job hade några mindre problem men de är en svunnen tid. Jag är verkligen glad att jag har ett sommarjobb.  Jag kommer inte att berätta mer i detalj I mitt arbete, men jag kan berätta att jag ska arbete för sjukvården, liksom de flesta nordjobbare. Jag är försiktig av min privatliv och vad jag skriva för andra. Jag vill inte berätta mig något alltför personliga. 

Svenska språket oroar mer varje dag. Jag har studerat självständigt, men förtroende för min flerspråkig är svag. Jag lär bäst när jag leta efter nya ord och skriva det. Därför gillar jag att göra notera på lektionen. Alla andra nordjobbare verkar vara riktigt bra i svenska, men eftersom över hundra kommer till Stockholm, tror inte att jag är den svagaste tala. Det var verkligen pinsamt att prata i telefon med Nordjobb anställd. Samtalet kom oväntat och jag hade inte tid för förbereda. Jag fick några ord med svenska men sedan var tvungen att byta till engelska. Lyckligt motpart var förståelse. Hon undrade att jag talar inte svenska så bra so hon antog. På applikation laser att jag har “tillfredsställande” svenska. Många undrar varför jag sökade job från Sverige. Det främsta skälet är att jag vill gå ut av finska och lära sig svenska språket.  Jag läsa och skriva bättre än tala. Hörförståelse (särskilt riikinruotsi)är verkligen svårt. Hoppas att arbetsplatsen är förståelse för mig och ge tid att lära. Jag kommer att kunna diskutera med patienten men fritidsrelaterade frågor är svart därför jag ha gangska liten vokabulär. Jag lyssnar varje dag radio Yle Extreme. De har bra music och roliga presentatörer. Jag förstår inte allt, men jag vet vad de pratar om.

Fred och kärlek.

Kävin tänään hammaslääkärissä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ja voin todeta jälleen, että reikien paikkaus on ihan hirveetä kidutusta. Pelkkä poran ääni sai minut ulisemaan kuin pieni eläin. Jouduin käymään yksityisellä, koska kunnalliselle sain ajan vasta keväälle, jolloin olen Ruotsissa. Yksityisellä käynti maksoi melko ruhtinaallisesti, jonka vuoksi jätin puudutteenkin ottamatta, jotta käynti tulisi edes hieman halvemmaksi. Yksi pieni reikäkin jätettiin paikkaamatta. Ihana hammaslääkäri kuitenkin suhtautui minuun säälivästi ja sanoi että laittaa puudutteen ilmaiseksi jos kipu on ihan sietämätöntä. Puudutetta ei kuitenkaan tarvittu ja selvisin käynnistä ilman suurempaa henkistä traumaa. Ihan voin itseäni tästäkin käynnistä syyttää, mutta miten ihmeessä mulla voi olla kolme reikää kun pesen hampaita 2-3 kertaa päivässä ja syön melko kohtuullisesti makeaa? Parin vuoden takaisesta juurihoidosta mulle jäi iso ahdistus koko hammashoitoa vastaan, joten siksi pelottaa käydä hammaslääkärillä. Mikään ei satu yhtä paljon kuin se hermojen tuhoaminen sieltä hampaasta. Pelkkä ajatuskin nostattaa pulssia.

Viikot kuluu naurettavan nopeasti ja mun yöunet vähenee samalla tahdilla jännityksen vuoksi. Enää kaksi viikkoa kunnes pakkaan tavarat ja lähden Tukholmaan koko kesäksi. En tiedä olenko enemmän innoissani vai kauhuissani. Aloitan työt 26/5, joten  onneksi siinä on pari päivää aikaa tutustua ympäristöön ja hankkia kaikki tarpeellinen. Työpaikan saamisessa oli pieniä vastoinkäymisiä, mutta nyt minulla on vihdoin töitä, mistä olen hurjan onnellinen. Tarkemmin tuskin tulen kertomaan työpaikastani tai työstäni, mutta hoitoalalla ollaan, kuten lähes kaikki muutkin nordjobbarit. Olen aika tarkka yksityisyydestä ja siitä mitä kirjoitan muiden luettavaksi. En halua kertoa itsestänikään mitään liian henkilökohtaista. Ruotsinkieli huolestuttaa päivä päivältä enemmän. Olen itsenäisesti opiskellut, mutta silti luottamus omaan kielitaitoon on heikko. Opin kielen parhaiten kun saan etsiä uusia sanoja ja kirjoittaa niitä ylös. Siksi tykkään tehdä myös muistiinpanoja tunneilla. Kaikki muut nordjobbarit tuntuvat olevan todella hyviä ruotsinkielessä, mutta koska meitä lähtee Tukholmaan yli sata nuorta, niin tuskin olen se heikoin kielipää, joka ei pysty keskustelemaan mistään. Oli kyllä noloa puhua puhelimessa Nordjobin henkilökuntaan kuuluvan kanssa. Puhelu tuli yllättäen enkä ehtinyt varautua. Tietenkin siinä kävi niin, etten saanut kuin pari sanaa ruotsia sönkötettyä, kunnes oli pakko vaihtaa englantiin. Onneksi vastapuoli oli ymmärtäväinen, vaikka ihmettelikin, etten puhukaan niin hyvin ruotsia kuin hän oletti. No, hakemuksessa lukee ruotsinkielen kohdalla "tyydyttävä". Sillä en lähtisi sillä liikoja olettamaan. Moni varmaan ihmettelee miksi edes hain töitä Ruotsista. Luen ja kirjoitan ihan hyvin, mutta kuulunymmärtäminen (varsinkin riikinruotsin) on todella vaikeaa. Toivottavasti työpaikalla oltaisiin ymmärtäväisiä ja antaisivat minulle aikaa. Pystyn kyllä potilaiden kanssa keskustelemaan ruotsiksi, mutta vapaa-aikaan liittyvistä asioista on vaikea keskustella kun sanavarasto on vielä kovin suppea. Kuuntelen joka päivä Yle extremeä. Hyvää musiikkia ja hauskat juontajat. Kaikkea en tajua, mutta sen verran kuitenkin, että ymmärrän mistä puhuvat.

Rauhaa ja rakkautta. Toivotaan että mun suomenkielen kirjoitustaitokin tästä paranisi. Omat silmät sokeutuu kun joutuu lukemaan mitä on kirjoittanut.