Lentokoneessa

Istun tätä kirjoittaessani lentokoneessa matkalla Hong Kongista Aucklandiin. En pysty nukkumaan tuntia pidempään kerrallaan, sillä viisi pikkulasta itkee vuoronperään. Myös turbulenssi tuntuu siltä kuin joku ravistelisi kovakouraisesti hartioista jatkuvasti hereille. 

 

Vieressä istuu kiinalainen opiskelija ja toisella puolella kiinalainen rouva. En kehtaa käynnistää juuri nyt tv:n ruutua, sillä en viitsisi herättää kun kerta nukkumaan pystyvät tässä metelissä. Edellisellä lennolla huomasin, kuinka ärsyttävää oli yrittää nukkua, kun vieruskaverin kirkas näyttö pyörii tyhjää taustaa. 

Aloin juttelemaan jossain vaiheessa tuon opiskelijan kanssa. Kiva, kun jostain syntyy keskusteluyhteys eikä tarvitse tuppisuuna istua ihan koko matkaa. Kehtaa myös töniä toisen hereille ruoan saapuessa ja ylösnoustessa.

 

 

Olen katsonut Attack on Titan, Epic ja Tangled- elokuvat sekä k-pop live-esiintymisiä, kuunnellut musiikkia ja pelannut mm. shakkia, joka on ihan älyttömän vaikea tietokonetta vastaan pelattuna. Pitkät lentomatkat on niin älyttömän tylsiä jos ei pysty nukkumaan. Onneksi enää 5h.

 

 

En muuten ollut yhtään tietoinen että Hong Kongilla on oma dollarinsa. Tuli ihan yllätyksenä, varsinkin kun rahanvaihdosta pyysin Kiinan juaneita ja sanoin meneväni samalla Hong Kongin keskustassa käymään. Hong Kongin lentokentän kahvilassa sain hyvin hämmentyneen katseen myyjältä, ja hämmennyin vielä enemmän kysymyksestä, että haittaako jos saan Hong Kongin valuuttana vaihtorahat. Juaneilla pystyi kuitenkin maksamaan, mutta tuottaa hieman vaikeuksia, jos on molempia valuuttoja käsissä. En kuitenkaan lopulta lähtenyt keskustaan, sillä juteltuani edellisellä lennolla kiinalaisen tytön kanssa kysyin, että kannattaako lähteä jos 6h aikaa. Tyttö sanoi, ettei kannattaisi, sillä matkoihin keskustaan menisi pelkkä 2h ja eksyminen on helppoa jos ei mitään ennakkokäsitystä julkisesta liikenteestä. Hän ehdotti, että menen suosiolla kahville ja nukkumaan kentälle välilaskun ajaksi. Ehkä parempi näin. Väsyneenä ei välttämättä paras idea lähteä sooloilemaan extempore ideoita. Hong Kongin kenttää ympäröi muuten kauniit vuorimaisemat. Tuijotin ihan suu auki, en ole ikinä nähnyt niin läheltä mitään samanlaista.

 

Mistään, ei siis mistään, löydy normaaleita korvatulppia. Oletan että niitä myydään sitten vain apteekissa. Normaaleissa "kioskeissa" oli vain kalliita äänenvaimennin korvanappeja myynnissä. Eikö ne perus keltaiset korvatulpat olekaan hitti maailmalla? Parempia ei löydy :D

Aivastuttaa ja niiskuttaa ihan kamalasti. Ihmiset varmaan ajattelee että kannan jotain influenssaa. Siitä tuli kentällä vähän väliä kuulutuksia, kuinka oireet huomaa, eikä saa mm. koskea eläimiin. Onneksi äiti tunki mulle reppuun nenäliinoja ja monen vuoden hamstraustuloksena paljon käsidesinfiointilappuja. Turhan tehokkaan ilmastoinnin takia sisäilma on tosi kuiva ja viileähkö, mikä tekee viluiseksi. Sama juttu kyllä vr:n junissa, mutta se johtunee vaan huonosta lämmityksestä.

 

Serkun kanssa vaihdettua keskustelua tänään: "pahinta varmaan mitä matkan aikana voi tapahtua on että tulen uskoon tai omaksun jonkun pimeen hippiaatteen. Seuraava matka voikin sit suuntautua suoraan Greenpeacen laivalle" 

 

Btw. Kukaan ei tarkistanut onko mulla ISIC kortti (ehtona lentolipuille), vaikka tätä monessa paikassa sanottiin että kysyvät ennen koneeseen päästämistä. 

Ja taas itkee lapsi tossa takana kurkku suorana. Munkin tekee mieli huutaa kun jalkoihin särkee!