Haruru Falls

// Ei kuvia tällä kertaa. Onnistuin jotenkin ihmeessä poistamaan kaikki tämänpäiväin kuvat kännykästä.. Harmi, mulla oli tosi kivoja kuvia mm. linnunpoikasista jotka opetteli lentämään :(

// Täällä "hostellissa" meno vaan yltyy.. En oo ikinä ollu näin levottomassa paikassa. "I want cocaine sooo badly!!" "He has the best pot in new Zealand" ... Siis mitä ... Kaikki kiljuu, huutaa ja juoksee tossa pihalla ympäriinsä. Parempi olla tulematta mun telttaa lähelle ellei halua oikeasti tappelua aloittaa aamuyöllä :D nämä reissaajat on vähän erilaisia kuin mun Haka Lodgen ihanat ystävät. Ps. teltassa on ihan kamalan ummehtunut haju vaikka tuuletin!

Olisin tänään halunnut menna kajakilla seilaamaan, mutta iltaa kohden tuuli yltyi todella kovaksi. Kajakkivuokraamon tyontekijakin sanoi ettei nyt ole hyva hetki lahtea, ellei halua paatya Fidzille. Vahan harmitti. Uiminenkaan ei hirveasti innostanut isojen aaltojen takia. Kysyin infopisteelta mita kannattaa tehda ja minne menna, mutta siella ei oltu hirvean innokkaita kertomaan yhtaan mitaan. Yleensa aina infopisteissa on innokasta porukkaa kertomassa minne paasee halvalla tai kavellen. Kajakkivuokraamon omistaja oli kuitenkin sanonut etta 4km paassa olisi joku vesiputous. Sinne siis. Oli muuten alyttoman huono idea lahtea kavelemaan, koska ainoa mahdollisuus paasta vesiutoukselle oli moottoritien pientare. Sain tyontekijalta kuitenkin sen kasityksen, etta pientaretta pitkin saa kavella, vaikka autot huristaa satasta ohi..

Ei ollut kiva kavella. Pelkasin valilla, silla autot ei yhtaan antaneet tilaa ja osa jopa toottaili. En tieda oliko toottailyn tarkoituksena sanoa "painu hittoon siita" vai "jaksaa jaksaa". Valilla myos pientare loppui kesken, valilla oli kunnolla tilaa kavella. En kuitenkaan kaantynyt takaisin vaikka mieli teki. Ajattelin etta otan taksin poispain, mutta vesiputoukselle olisi ensin paastava. Se vaivanen 4km tuntui ikuisuudelta vilkkaan moottoritien varressa. Perille paastyani olin vahan pettynyt, vesiputous ei ollut Whangarein tasoa. Ihan kiva kuitenkin, ja hauska oli seurata kajakilla melovia, jotka kaatuilivat vesiputouksen alla. Lahdin kavelemaan vaihteeksi yhta luontorettia. Kyltissa luki vain nimi, ei kilometreja, mutta oletin ettei se nyt niin pitka voi olla jos mitaan ei lue. Olin vaarassa. 12km edestakaisin, mika olisi ihan kiva, jos olisi enemman aikaa eika tarvitsisi miettia pimean tuloa tai poispaasya. 5km jalkeen kaannyin takaisin samaa reittia pitkin, silla alkoi satamaan ja olin ihan riittavan uupunut.

Ajatus takaisin Paihiaan kavelemisesta jalleen moottoritien varressa ei huvittanut ollenkaan.

Liftata en halunnut, silla uskon olevani vahan turhankin helppo kohde ryostettavaksi, koska liikun yksin. Menin vesiputouksen laheiselle parkkipaikalle ja ihan oikeasti jouduin hylkaamaan suomalaisen mentaliteetin ja ylpeyteni. Jouduin suorastaan ruinaamaan apua - eli tassa tapauksessa kyytia takaisin Paihiaan. Kysyin pariskunnilta ja lapsiperheilta, kaikki turisteja. He nauttivat pelkaavan enemman minua kuin mina heita. Saatanhan olla kalmankalpeana ja ripsivari levahtaneene vahan eksoottinen naky.. vahan kuin joku epamaarainen narkkari. Neljalta ensimmaiselta en saanut kyytia. Aloin olla sateessa vahan ahdistunut ja surullinen. Viidennen perheen torjuttua minut lahdin kavelemaan takaisin moottoritielle. Kaannyin kuitenkin katsomaan taaksepain, jolloin kyseisen perheen mies tuli luokseni ja sanoi vievansa minut Paihiaan, vaikka asuivat toisaalla. Olin ilmeisesti vahan saalittavan nakoinen ja herkistin taman perheen :D paasivat tekemaan varsinaista hyvantekevaisyytta. Moni ihmisista, joilta kysyin, kysyivat eiko Paihiaan ole ihan lyhyt matka. Onhan sinne, 4km kavelee helposti. Mutta se on se hemmetin moottoritie mika ahdistaa. Seka sade, pimean tulo ja uupumus. Tama kyseinen perhe, joka suostui minut heittamaan keskustaan, oli kotoisin Australiasta. Perheen isa oli poliisi. Olin niin helpottunut saadessani kyydin normaalin oloisilta ihmisilta. Kyydin pyytaminen tuntui paljon turvallisemmalta nain, silla pystyin valikoimaan kenelta kysyn.

Mita mina opin? 1) en kavele moottoritien varressa, inhoan autoja. 2) en lahde vasyneena yhtaan minnekkaan 3) en lahde illasta enaa extemporeena mihinkaan metsaan.

Vahan melkeinpa havettaa. 

Hostellille paastyani kavin suihkussa ja tulin tietokoneelle. En ole yhtaan sosiaalisella tuulella, silla vasyttaa niin alyttomasti. Ihmiset taalla on myos vahan aanekkaita. Ehka huomenna jaksan edes yrittaa jutella. Toi takapiha, jossa noi teltat sijaitsee, on ihan karmea. Talla hetkella se on niin tayteen ahdettu etta kaikki teltat on alle 0,5m paassa toisistaan. Tahan kun lisataan joukko humalaisia ihmisia ja kaikkien roskat, niin viihtyisasta ymparistosta voi vain haaveilla. Mutta 9e yo.. kivasti saastaa.

Ensimmaista kertaa tuntuu silta, etta yksin matkustaminen on kirjaimellisesti yksinaista. Ikava iski siella metikossa Sophieta kohtaan :D Onneksi kohta paastaan huristelee hanen autolla. Ei tarvitse enaa miettia minne paasee ja minne ei.

Jos jokin Uudessa-Seelannissa arsyttaa, niin se on julkisen liikenteen puute. Kaupungista toiseen paaseminen tosi helppoa, mutta kaupungeissa (lukuunottamatta isoja) bussit kulkee tosi huonosti jos ollenkaan. Ja yleensa kaikki parhaimmat nahtavyydet ja rannat on automatkan paassa. Kaveleminen ei olisi ongelma, jos olisi enemman kavelyteita.

Jottei menisi ihan valittamiseksi: paasen huomenna ratsastamaan upeisiin maisemiin <3

Paihia

Kuljin tanaan Strayn bussilla Whangareista Paihiaan. Bussipysakki sijaitsi 8km paassa lomaresortista, jossa telttailin, mutta hemmetin hyvan tuurini ja avuliaiden ihmisten vuoksi minun ei tarvinnut kavella. Eilen illalla nimittain illallista syodessani resortilla, tuli eras nainen juttelemaan. Hetken juteltuamme kerroin etta lahtisin tanaan Paihiaan ja menen paikkaan x bussipysakille, nainen oikein huolestuneena ryhtyi tarjoamaan minulle autokyytia aviomiehensa kanssa. Heidan mielestaan ei ollut hyva idea, etta kavelen sinne yksin nuorena naisena tai etta liftaisin. Olin ihan hammastynyt.. en pyyda ikina oikeastaan apua tai mitaan, mutta ihmiset taalla sita suorastaan tyrkyttava. Iskee suomalaiselle kieltamatta pienoinen kulttuurishokki. Ikina missaan en ole tavannut nain avuliaita ihmisia. Sovimme tapaavamme aamulla yhdeksalta heidan pakunsa luona.

Saatuani kyydin bussipysakille nainen tuli viela halaamaan minua ja toivotti herran siunausta :D todella mukava pariskunta. Asuivat etela-saarella ja olivat nyt kahdestaan reissaamassa ympari pohjois-saarta. Bussipysakilla oli kahvila, joten hengasin siella parituntia bussia odotellen. Kirjoitin myos kasan postikortteja Suomeen.

Pirtelo <3

Strayn bussin saavuttua en taaskaan jaanyt ilman juonenkaanteita. Nimeani ei loytynyt listasta, vaikka minulla oli varaus puhelimessa nakyvilla. Ajattelin vain, etta mita ihmetta teen jatkuvasti vaarin, silla ikina ei tunnu mikaan busseihin liittyva onnistuvan. Bussissa sattui onneksi olemaan _yksi_ vapaapaikka sopivasti minulle. Muuten olisin ihan oikeasti turvautunut keinoista viimeisimpaan: liftaamiseen. Paatin nimittain etten Whangareissa enaa yhtaan yota jaksa olla.

Muistatte varmaan kun pari viestia aikaisemmin kirjoitin, etta minulla on Paihiassa hostelli dormi? Kuinka vaarassa olinkaan. Ilmeeni oli varmasti nakemisen arvoinen, kun respan tyontekija sanoi, etta olen varannut telttapaikan kolmeksi yoksi. Mita h/lvettia. Kuinka voi olla nain tyhma ,ettei osaa nakojaan edes lukea mita menee varaamaan. Ok, ei tassa mitaan, onneksi mulla on teltta mukana. Ihmettelinkin miten dormissa sankypaikka voi maksaa vain 9e.

Se paikka, minne telttani pystytin, on hostellin "takapiha". Rehellisesti sanottuna kaatopaikka. Roskia, pulloja ja lasinsiruja kaikkialla. Siella on muitakin telttoja ja ihmisia, mutta porukka vaikuttaa suoraan sanottuna vahan epamaaraiselta koko hostellissa. Kaikkialta kuuluu kannisten ihmisten elaimellista huutamista. Keittio on sotkuinen, kaikkialla roskaa ja lisaa vaan roskaa.. ihmiset ei tervehdi. Ehka ihan hyva etta nukun teltassa, aanekkaimmat ihmiset tuntuu asuvan dormeissa. Viereisessa teltassa asuu onneksi mukava brittipariskunta. Korvatulppien keksijan pitaisi saada nobel-palkinto.. ihan oikeasti..

En jaksa lukea mita kirjoitan, joten kaikki viimeisimmat tekstit on varmaan ihan taynna kirjoitusvirheita. Kaikki ottamani kuvatkin on ihan ihmeellisesti tarahtaneita tai oudon varisia.. en ymmarra. Puhelimen kamera nyt on vahan likainen mutta mika mun Olympusta vaivaa..

Kayn nyt illalla vuokraamassa kayakin ja lahden silla karkuun. Paihia on tosi kaunis paikka, mutta tama hostelli on kuin itsensa paholaisen perustama :D Hyvaa yota suomalaiset <3

Whangarei 2

// Kirjoitettu 3.1

Nukuin yoni teltassa oikein hyvin. Leirintaalue oli todella rauhallinen vaikka siella oli paljon nuoria ihmisia. Vaikka satoi koko yon kaatamalla, teltta pysyi kuivana. Aamupalan jalkeen lahdin kavelemaan ympariinsa. Olisin halunnut rannalle, mutta sinne oli 21km yhteen suuntaan, joten menin kavelemaan luontoreitteja Whangarei Fallsin alueelle. Koska tanaan ja eilen oli taas vaihteeksi joku 'public holiday' paiva, niin tietenkaan yksikaan bussi ei liiku minnekkaan. Eli kaikkialle joutuu kavelemaan. Ja kaikki ne kivat nahtavyydet on kaukana. Whangarei on itsessaan vahan tuppukyla, joten keskustassakaan ei ollut mitaan ihmeellista. Ymparoiva luonto oli kylla kaunista.

Kavelin taman paivan aikana ainakin 20km. Olin ihan poikki takaisin telttaan paastyani. Satoi aina valilla muttei onneksi yhta paljon kuin eilen. Keskustassa kavin kahvilla ja menin sen jalkeen elokuviin katsomaan Star Warsin, silla olin niin poikki helteen vuoksi etta halusin vain jonnekkin viileaan. Uintipaikkoja kun ei lahella ollut _yhtaan_. Elokuva oli ihan hyva, en kyllakaan tajunnut hahmoista ja juonesta yhtaan mitaan, silla en ole nahnyt aikaisempia Star Wars elokuvia.

Elokuvan jalkeen kavelin sitten takaisin metsan lapi kaatosateessa resortille. Oli ihan eksoottinen kokemus. Sateen aikana en nahnyt yhtaan turistia 10km aikana. Koko metsa oli muutenkin kuin viidakkoa, isoja puita ja kosteahko ilma.

Whangarei 1

// Kirjoitettu 2.1

Saavuttuani Whangarei Falls holiday resort alueelle aloitin iltani pystyttamalla teltan. Satoi vahan vetta, mutta suhteellisen kuivana pysyin. Sain teltan pystyttamisessa apua yhdelta ujolta saksalaispojalta, jonka paikan omistaja kaski auttamaan :D Teltta saatiin hetkessa kasaan, silla ei ollut ensimmainen kerta minulla kun sellaista pystytan. Paikan omistaja on muuten ihan paras, han tuli hakemaan minut sielta infoCenterista! Ei tarvinnut kavella 8km sateessa jesjes.

Kun teltta oli valmiina, lahdin kaymaan 800m paassa olevalla vesiputouksella (Whangarei Falls). Tassa vaiheessa tuli ihan kaatamalla vetta. Naytin ihan jatesakilta, koska minulla oli sateenvarjon lisaksi paallani kertakayttoinen sadetakki kokoa XXL. Vesiputous ja sita ymparoiva metsa olivat ihan tajuttoman upeita! Kirjaimellisesti viidakkoa.. saman illan aikana en tehnyt muuta erikoista kuin kaynyt lahimarketissa hakemassa lohturuokaa telttaan, joten taytetaanpa tyhjaa tilaa kuvilla:

Nyt ei ole aakkoset kaytossa, kirjoitan eraan toisen hostellin tietokoneella vahan parin viime paivan kuulumisia.

Cheers, mate

// Kirjoitettu lauantaina 2.1

Aamu alkoi melko leppoisasti. Ei muuta ihmeellistä kuin että missasin varaamani Strayn bussin yhden toisen tytön kanssa. Oltiin oikealla pysäkillä oikeaan aikaan, mutta ongelmana oli, että olin tehnyt pysäkkimuutoksen eilen viiden jälkeen, jolloin tieto ei kuljekaan enää Straylle. Toinen tyttö oli kokonaan väärällä pysäkillä oman varauksensa mukaan. Tiesin kyllä, ettei buukkauksia voi tehdä enää viiden jälkeen, mutta ajattelin jotenkin että pick up pysäkkiä voisi vielä muuttaa. Pienen epätoivo-iskee-ja-mua-ahdistaa kohtauksen jälkeen mentiin InterCity bussiyhtiön toimistoon, josta saatiin menoliput Whangareihin 29e:lla. Päästiin parin tunnin odottelun jälkeen lähtemään Whangareihin ja tällä hetkellä totean vain että jumalauta mua paleltaa. Sade on ihan jäätävän tuntuinen. Toisen tytön kanssa sanottiin Whangareissa lounaan jälkeen heipat, sillä hän halusi jatkaa matkaa Paihiaan, jonne menen itse vasta maanantaina. Harmi, tultiin hyvin toimeen ja oltiin oikeastaan iloisia, että vaikka mokattiin niin mokattiin yhdessä.

Olen nyt siis Whangareissa, pieni kaupunki Aucklandista pohjoiseen päin. Sataa kaatamalla. Juoksin kaikki kaupat läpi, löytyisikö mistään rinkalle sadesuojaa ,mutta kaikkialta kaikki sadesuojiin liittyvä on loppuunmyyty.

Ihanat naiset infoCenterissä auttoivat soittamalla Whangarei falls holiday Centeriin, että tulen myöhässä check inniin, sillä Intercityn bussi oli tunnin myöhässä ja käveleminen sinne 8km tulee kestämään rinkan kanssa. Joku ystävällinen ihminen kuitenkin lupasi tulla noutamaan minut infoCenteristä! Ihanaa! Olen odottanut tässä jo yli tunnin hakijaa, mutta voittaa silti sateessa kävelemisen. Tärisen nyt katoksen alla suojassa sateelta. Soitin äsken että onhan joku varmasti tulossa (10min myöhässä) niin sanoivat että kestää vielä ainakin 20min. Adelen 'Hello' sopii nyt tunnelmaan.

Koska kaikki hostellit/dormit oli Whangareissa loppunvarattuja, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyytää Sophielta teltta lainaan ja varata telttapaikka, jollaisen varmasti saa näin sateisena viikkona. Olen raahannut mukaani Suomesta makuualustan ja makuupussin.. Ei voi muuta kuin todeta että JES! en raahannut niitä turhaan!! Onneksi Paihiasta sain varattua hostellin.

Ja niin, halusin vähän jotain eräjormailua niin tässä sitä sitten on. Missä mun auringonpaiste? Täällä on K-y-l-m-ä.

Ihmiset on niin ihanan avuliaita uudessa-seelannissa. Missään en ole tavannut näin mukavaa porukkaa. Kaikki tarjoaa apuaan.

Menen tiistaina ratsastusvaellukselle kahdeksi tunniksi Paihiaan yhdelle tallille. Tätä olen odottanut. Jos joku ei vielä tiedä niin olen aina pitänyt hevosista ja ratsastamisesta :D 

Revy's on paras pizzapaikka Whangareissa