Mt. Eden

Eilen aamulla John pyysi minut mukaan kävelemään Mt. Edenille, joka sijaitsee n. 4km päässä hostellilta. John on siis aikaisemmin mainitsemani "hippi" (sanan hyvässä merkityksessä, joogaa, meditointia ja sen sellasta..), johon tutustuin heti ensimmäisenä päivänä hostellilla.
 

 

Aluksi oli pilvistä ja hieman viileää, mutta jossain vaiheessa aurinko alkoi paistaa täydellä teholla. Onneksi en lähtenytkään rannalle, kuten olin ensin ajatellut.

Mt. Eden oli korkeampi kuin oletin. Tavallaan pieni vuori mutta iso kuitenkin. Sen huipulla oli syvä kuoppa, joka vaikutti kraatterilta. En ole ihan varma, en tiedä jälkeenpäinkään mitään faktaa paikasta, kuin sen että siellä on hyvin kaunista ja upeat maisemat. 

 

 

Onnistuin polttamaan itseni kävellessämme. Mentiin ensin Johnin kanssa väärään suuntaan ja päädyttiin satamaan, jonka jälkeen päätimme kävellä kuitenkin vielä Edenille. Tuuli oli välillä hyvin viileän tuntuista, joten en yhtään huomannut palamista. Hostellille päästyäni katsoin itseäni peilistä ja totesin olevani kuin kirjava lehmä. No, seuraavalla kerralla laitan aurinkovoidetta.

 

Kävin illemmalla vielä uudelleen kävelemässä yhden toisen hostelliasukkaan kanssa, koska ilta oli valoisa ja lämmin. Kierreltiin lähellä olevien puistojen ja 1800-luvun hautausmaan läpi. Hautausmaalla oli pelkästään vanhoja hautakiviä ja parisenkymmentä rottaa sekä hiirtä. Kiehtova paikka iltahämärässä.

Jouluaatto

Menee hermot kännykän bloggerilla kirjoittamiseen. Kirjoitin pitkän tekstin, mutta julkaisu ei onnistunut ja kaikki teksti hävisi.

 

Lyhyesti: pidettiin yhteinen jouluruokailu hostellilla. Tehtiin itse ruoat. Kaikki oli erinomaista, sillä ruoasta vastasi ihan koulut käyny kokki Kanadasta. Autoin marketissa käymisessä ja meillä oli todella painavat kauppakassit. Auckland on pelkkää ylä- ja alamäkeä, joten tuntui että kuolen ylämäkeä kiivetessä ostosten kanssa. Eräs iäkäs pieni kiinalaisnainen tuli luokseni kun jäin kavereista kauemmaksi ja kysyi: "oh dear, where are you going? Can I help you with those?". Olin niin liikuttunut rouvan ystävällisyydestä mutta kiitin kohteliaasti ja sanoin että hostelli on 400m päässä ja koska kaveritkin jaksaa niin en saa luovuttaa :D

Hyvää joulua!

Lentokoneessa

Istun tätä kirjoittaessani lentokoneessa matkalla Hong Kongista Aucklandiin. En pysty nukkumaan tuntia pidempään kerrallaan, sillä viisi pikkulasta itkee vuoronperään. Myös turbulenssi tuntuu siltä kuin joku ravistelisi kovakouraisesti hartioista jatkuvasti hereille. 

 

Vieressä istuu kiinalainen opiskelija ja toisella puolella kiinalainen rouva. En kehtaa käynnistää juuri nyt tv:n ruutua, sillä en viitsisi herättää kun kerta nukkumaan pystyvät tässä metelissä. Edellisellä lennolla huomasin, kuinka ärsyttävää oli yrittää nukkua, kun vieruskaverin kirkas näyttö pyörii tyhjää taustaa. 

Aloin juttelemaan jossain vaiheessa tuon opiskelijan kanssa. Kiva, kun jostain syntyy keskusteluyhteys eikä tarvitse tuppisuuna istua ihan koko matkaa. Kehtaa myös töniä toisen hereille ruoan saapuessa ja ylösnoustessa.

 

 

Olen katsonut Attack on Titan, Epic ja Tangled- elokuvat sekä k-pop live-esiintymisiä, kuunnellut musiikkia ja pelannut mm. shakkia, joka on ihan älyttömän vaikea tietokonetta vastaan pelattuna. Pitkät lentomatkat on niin älyttömän tylsiä jos ei pysty nukkumaan. Onneksi enää 5h.

 

 

En muuten ollut yhtään tietoinen että Hong Kongilla on oma dollarinsa. Tuli ihan yllätyksenä, varsinkin kun rahanvaihdosta pyysin Kiinan juaneita ja sanoin meneväni samalla Hong Kongin keskustassa käymään. Hong Kongin lentokentän kahvilassa sain hyvin hämmentyneen katseen myyjältä, ja hämmennyin vielä enemmän kysymyksestä, että haittaako jos saan Hong Kongin valuuttana vaihtorahat. Juaneilla pystyi kuitenkin maksamaan, mutta tuottaa hieman vaikeuksia, jos on molempia valuuttoja käsissä. En kuitenkaan lopulta lähtenyt keskustaan, sillä juteltuani edellisellä lennolla kiinalaisen tytön kanssa kysyin, että kannattaako lähteä jos 6h aikaa. Tyttö sanoi, ettei kannattaisi, sillä matkoihin keskustaan menisi pelkkä 2h ja eksyminen on helppoa jos ei mitään ennakkokäsitystä julkisesta liikenteestä. Hän ehdotti, että menen suosiolla kahville ja nukkumaan kentälle välilaskun ajaksi. Ehkä parempi näin. Väsyneenä ei välttämättä paras idea lähteä sooloilemaan extempore ideoita. Hong Kongin kenttää ympäröi muuten kauniit vuorimaisemat. Tuijotin ihan suu auki, en ole ikinä nähnyt niin läheltä mitään samanlaista.

 

Mistään, ei siis mistään, löydy normaaleita korvatulppia. Oletan että niitä myydään sitten vain apteekissa. Normaaleissa "kioskeissa" oli vain kalliita äänenvaimennin korvanappeja myynnissä. Eikö ne perus keltaiset korvatulpat olekaan hitti maailmalla? Parempia ei löydy :D

Aivastuttaa ja niiskuttaa ihan kamalasti. Ihmiset varmaan ajattelee että kannan jotain influenssaa. Siitä tuli kentällä vähän väliä kuulutuksia, kuinka oireet huomaa, eikä saa mm. koskea eläimiin. Onneksi äiti tunki mulle reppuun nenäliinoja ja monen vuoden hamstraustuloksena paljon käsidesinfiointilappuja. Turhan tehokkaan ilmastoinnin takia sisäilma on tosi kuiva ja viileähkö, mikä tekee viluiseksi. Sama juttu kyllä vr:n junissa, mutta se johtunee vaan huonosta lämmityksestä.

 

Serkun kanssa vaihdettua keskustelua tänään: "pahinta varmaan mitä matkan aikana voi tapahtua on että tulen uskoon tai omaksun jonkun pimeen hippiaatteen. Seuraava matka voikin sit suuntautua suoraan Greenpeacen laivalle" 

 

Btw. Kukaan ei tarkistanut onko mulla ISIC kortti (ehtona lentolipuille), vaikka tätä monessa paikassa sanottiin että kysyvät ennen koneeseen päästämistä. 

Ja taas itkee lapsi tossa takana kurkku suorana. Munkin tekee mieli huutaa kun jalkoihin särkee!

Lähtöpäivä

 

Olen tällä hetkellä Helsinki-Vantaalla odottamassa koneeseen pääsyä. Ihanat rakkaat ystävät heittivät minut kentälle, joten sain heidätkin vielä kertaalleen hyvästellä. Äidin hyvästeleminen oli herkkä hetki, mutta sain pokan pidettyä enkä edes kyynelehtinyt turvatarkastuksessa. Pelkäsin vähän hysteeristä itkukohtausta :D 
 

Ei edes jännitä enää yhtä paljoa kuin viime yönä. Sain kohtuullisesti jopa nukuttua, vaikka näinkin parit painajaiset koneen tippumisesta alas. Päivän paras uutinen oli se ettei minun tarvitse hakea rinkkaa välilaskujen aikana, vaan seuraavan kerran vasta Aucklandissa, mikäli rinkka saapuu ikinä perille..

 

Näytän tosi rähjäiseltä ja köyhältä, kun matkustan rikkinäisissä farkuissa. 10 vuotta lempparifarkkuni uskollisesti minua palveli, mutta eilen risahti molemmista polvista ja reiät vaan laajenee :D en kehtaa mennä lentokentän hienoihin liikkeisiin sillä siellä myydään kuitenkin vain merkkifarkkuja, joihin ei huvita tuhlata just nyt yhtään ylimääräistä euroa.

 

S

euraava päivitys tuleekin sitten Aucklandista. Kirjoitan kännykällä joten virheitä on paljon ja tekstin laatu vähän köyhempää. Lausetta vaan toisensa perään.

Alla vielä kuva minusta vasaran kanssa. Työpöydän purkaminen ei onnistunut ruuvarilla, joten otin astetta kovemmat keinot käyttöön eli täystuhon. Mukavasti stressiä tuli samalla purettua :D

Valmistujaiset

Äidiltä, se löysi tämän jo parivuotta sitten.

Ei tarvitse ryhtyä valehoitajaksi kun sain tänään virallisen sairaanhoitajan tutkintotodistuksen. Neljä tuskallisen pitkää vuotta opinnoissa meni, mutta tänään kaikki on vihdoin ohi. Enää ei koulu sanele mitä teen ensi keväänä, mitä opintoja otan ja minne menen harjoitteluun. Joutuukin itse suunnittelemaan omat tekemisensä, mikä oikeastaan tuntuu aika ahdistavalta. Lukujärjestys toi turvaa ja säännöllisyyttä elämään, vaikka välillä hermoja kiristikin ikuisuudelta tuntuvat koulutehtävät. Toisaalta ei tunnu yhtään miltään valmistua. Ei jännittänyt yhtään, olihan se lopulta aika itsestäänselvää. Pakko kyllä myöntää, että bändin soittaessa valmistujaisjuhlissa, meinasi tippa tulla linssiin.

Tässä sentään yritän edes vähän hymyillä..

Eilen oli myös viimeinen päivä leikkaussaliharjoittelussa. Vaikea sanoa onko se ihan mulle tarkoitettu paikka. Viihdyin kuitenkin todella hyvin ja opin ihan älyttömästi kaikkea uutta ja vanhaa. Ehkä tuntuu enemmän omalta paikalta, kun pääsee joskus oikeisiin töihin eikä tarvitse olla aina siinä opiskelijan roolissa.

Huomenna juhlitaan kavereiden kanssa ja kieltäydyn ottamasta yhtään stressiä asiasta. Mulla kaikki energia muutenkin pakkaamiseen ja kämpän siivoamiseen. Hitaasti mutta varmasti. Laiskasti mutta toiveikkaasti etenen tässäkin urakassa. Rinkan pakkaamisessa ei ole mitään järkeä, kunhan ne tavarat saa tungettua jotenkuten mukaan :D

Maanantaina onkin sitten jo LÄHTÖLÄHTÖLÄHTÖJEEEJEE. Tahdon sinne hiekkarannalle NYT HETI. Kuka kestää tätä jokapäiväistä sadetta??

Lupaan yrittää parhaani mukaan päivittää tätä blogia vähintään sukulaisten vuoksi.. en ole viimekuukausien aikana edes avannut tietokonetta.

(Next time also in english, Naoki)