Lentokoneessa

Istun tätä kirjoittaessani lentokoneessa matkalla Hong Kongista Aucklandiin. En pysty nukkumaan tuntia pidempään kerrallaan, sillä viisi pikkulasta itkee vuoronperään. Myös turbulenssi tuntuu siltä kuin joku ravistelisi kovakouraisesti hartioista jatkuvasti hereille. 

 

Vieressä istuu kiinalainen opiskelija ja toisella puolella kiinalainen rouva. En kehtaa käynnistää juuri nyt tv:n ruutua, sillä en viitsisi herättää kun kerta nukkumaan pystyvät tässä metelissä. Edellisellä lennolla huomasin, kuinka ärsyttävää oli yrittää nukkua, kun vieruskaverin kirkas näyttö pyörii tyhjää taustaa. 

Aloin juttelemaan jossain vaiheessa tuon opiskelijan kanssa. Kiva, kun jostain syntyy keskusteluyhteys eikä tarvitse tuppisuuna istua ihan koko matkaa. Kehtaa myös töniä toisen hereille ruoan saapuessa ja ylösnoustessa.

 

 

Olen katsonut Attack on Titan, Epic ja Tangled- elokuvat sekä k-pop live-esiintymisiä, kuunnellut musiikkia ja pelannut mm. shakkia, joka on ihan älyttömän vaikea tietokonetta vastaan pelattuna. Pitkät lentomatkat on niin älyttömän tylsiä jos ei pysty nukkumaan. Onneksi enää 5h.

 

 

En muuten ollut yhtään tietoinen että Hong Kongilla on oma dollarinsa. Tuli ihan yllätyksenä, varsinkin kun rahanvaihdosta pyysin Kiinan juaneita ja sanoin meneväni samalla Hong Kongin keskustassa käymään. Hong Kongin lentokentän kahvilassa sain hyvin hämmentyneen katseen myyjältä, ja hämmennyin vielä enemmän kysymyksestä, että haittaako jos saan Hong Kongin valuuttana vaihtorahat. Juaneilla pystyi kuitenkin maksamaan, mutta tuottaa hieman vaikeuksia, jos on molempia valuuttoja käsissä. En kuitenkaan lopulta lähtenyt keskustaan, sillä juteltuani edellisellä lennolla kiinalaisen tytön kanssa kysyin, että kannattaako lähteä jos 6h aikaa. Tyttö sanoi, ettei kannattaisi, sillä matkoihin keskustaan menisi pelkkä 2h ja eksyminen on helppoa jos ei mitään ennakkokäsitystä julkisesta liikenteestä. Hän ehdotti, että menen suosiolla kahville ja nukkumaan kentälle välilaskun ajaksi. Ehkä parempi näin. Väsyneenä ei välttämättä paras idea lähteä sooloilemaan extempore ideoita. Hong Kongin kenttää ympäröi muuten kauniit vuorimaisemat. Tuijotin ihan suu auki, en ole ikinä nähnyt niin läheltä mitään samanlaista.

 

Mistään, ei siis mistään, löydy normaaleita korvatulppia. Oletan että niitä myydään sitten vain apteekissa. Normaaleissa "kioskeissa" oli vain kalliita äänenvaimennin korvanappeja myynnissä. Eikö ne perus keltaiset korvatulpat olekaan hitti maailmalla? Parempia ei löydy :D

Aivastuttaa ja niiskuttaa ihan kamalasti. Ihmiset varmaan ajattelee että kannan jotain influenssaa. Siitä tuli kentällä vähän väliä kuulutuksia, kuinka oireet huomaa, eikä saa mm. koskea eläimiin. Onneksi äiti tunki mulle reppuun nenäliinoja ja monen vuoden hamstraustuloksena paljon käsidesinfiointilappuja. Turhan tehokkaan ilmastoinnin takia sisäilma on tosi kuiva ja viileähkö, mikä tekee viluiseksi. Sama juttu kyllä vr:n junissa, mutta se johtunee vaan huonosta lämmityksestä.

 

Serkun kanssa vaihdettua keskustelua tänään: "pahinta varmaan mitä matkan aikana voi tapahtua on että tulen uskoon tai omaksun jonkun pimeen hippiaatteen. Seuraava matka voikin sit suuntautua suoraan Greenpeacen laivalle" 

 

Btw. Kukaan ei tarkistanut onko mulla ISIC kortti (ehtona lentolipuille), vaikka tätä monessa paikassa sanottiin että kysyvät ennen koneeseen päästämistä. 

Ja taas itkee lapsi tossa takana kurkku suorana. Munkin tekee mieli huutaa kun jalkoihin särkee!

Lähtöpäivä

 

Olen tällä hetkellä Helsinki-Vantaalla odottamassa koneeseen pääsyä. Ihanat rakkaat ystävät heittivät minut kentälle, joten sain heidätkin vielä kertaalleen hyvästellä. Äidin hyvästeleminen oli herkkä hetki, mutta sain pokan pidettyä enkä edes kyynelehtinyt turvatarkastuksessa. Pelkäsin vähän hysteeristä itkukohtausta :D 
 

Ei edes jännitä enää yhtä paljoa kuin viime yönä. Sain kohtuullisesti jopa nukuttua, vaikka näinkin parit painajaiset koneen tippumisesta alas. Päivän paras uutinen oli se ettei minun tarvitse hakea rinkkaa välilaskujen aikana, vaan seuraavan kerran vasta Aucklandissa, mikäli rinkka saapuu ikinä perille..

 

Näytän tosi rähjäiseltä ja köyhältä, kun matkustan rikkinäisissä farkuissa. 10 vuotta lempparifarkkuni uskollisesti minua palveli, mutta eilen risahti molemmista polvista ja reiät vaan laajenee :D en kehtaa mennä lentokentän hienoihin liikkeisiin sillä siellä myydään kuitenkin vain merkkifarkkuja, joihin ei huvita tuhlata just nyt yhtään ylimääräistä euroa.

 

S

euraava päivitys tuleekin sitten Aucklandista. Kirjoitan kännykällä joten virheitä on paljon ja tekstin laatu vähän köyhempää. Lausetta vaan toisensa perään.

Alla vielä kuva minusta vasaran kanssa. Työpöydän purkaminen ei onnistunut ruuvarilla, joten otin astetta kovemmat keinot käyttöön eli täystuhon. Mukavasti stressiä tuli samalla purettua :D

Valmistujaiset

Äidiltä, se löysi tämän jo parivuotta sitten.

Ei tarvitse ryhtyä valehoitajaksi kun sain tänään virallisen sairaanhoitajan tutkintotodistuksen. Neljä tuskallisen pitkää vuotta opinnoissa meni, mutta tänään kaikki on vihdoin ohi. Enää ei koulu sanele mitä teen ensi keväänä, mitä opintoja otan ja minne menen harjoitteluun. Joutuukin itse suunnittelemaan omat tekemisensä, mikä oikeastaan tuntuu aika ahdistavalta. Lukujärjestys toi turvaa ja säännöllisyyttä elämään, vaikka välillä hermoja kiristikin ikuisuudelta tuntuvat koulutehtävät. Toisaalta ei tunnu yhtään miltään valmistua. Ei jännittänyt yhtään, olihan se lopulta aika itsestäänselvää. Pakko kyllä myöntää, että bändin soittaessa valmistujaisjuhlissa, meinasi tippa tulla linssiin.

Tässä sentään yritän edes vähän hymyillä..

Eilen oli myös viimeinen päivä leikkaussaliharjoittelussa. Vaikea sanoa onko se ihan mulle tarkoitettu paikka. Viihdyin kuitenkin todella hyvin ja opin ihan älyttömästi kaikkea uutta ja vanhaa. Ehkä tuntuu enemmän omalta paikalta, kun pääsee joskus oikeisiin töihin eikä tarvitse olla aina siinä opiskelijan roolissa.

Huomenna juhlitaan kavereiden kanssa ja kieltäydyn ottamasta yhtään stressiä asiasta. Mulla kaikki energia muutenkin pakkaamiseen ja kämpän siivoamiseen. Hitaasti mutta varmasti. Laiskasti mutta toiveikkaasti etenen tässäkin urakassa. Rinkan pakkaamisessa ei ole mitään järkeä, kunhan ne tavarat saa tungettua jotenkuten mukaan :D

Maanantaina onkin sitten jo LÄHTÖLÄHTÖLÄHTÖJEEEJEE. Tahdon sinne hiekkarannalle NYT HETI. Kuka kestää tätä jokapäiväistä sadetta??

Lupaan yrittää parhaani mukaan päivittää tätä blogia vähintään sukulaisten vuoksi.. en ole viimekuukausien aikana edes avannut tietokonetta.

(Next time also in english, Naoki)

 

Lähtöfiiliksiä ja rahankäyttöä

Tilasin Zalandosta vaelluskengät ja takin. Ahdistaa vähän tämä mun rahan meno, mutta nämä eivät ole heräteostoksia.. ainakin näin uskottelen itselleni. Olen miettinyt kuukausia mitä pakkaan mukaan Uuteen-Seelantiin, ja hokenut itselleni että kun lähden hyvillä varusteilla, ei tarvitse sieltä toivottavasti ostaa yhtään mitään. Olen hankkinut nyt lähinnä urheiluvaatteita, sillä ne ovat helppoja pestä ja yleishyödyllisiä käyttää melkein missä tahansa. Ruotsista löytyi kivasti kirpputorilta halvalla parit urheiluvaatteet. 

Onneksi töitä on riittänyt! Ilman keikkailua kotihoidossa olisi ihan mahdotonta ostaa yhtään mitään.

Kengät on Eccoa. Aina laatuvarmaa, mutta kaikki mallit eivät mun jalkaan sovi. Huomasin sen Stokkan hulluilla päivillä, kun kävin kokeilemassa tarjouksessa olevia vaelluskenkiä. Painoivat sivuilta kävellessä. Zalandolta tilaamani eccot ovat kuitenkin minulle sopivat, mukavat ja kevyet jalassa sekä goretex-materiaalia. Takki on Jack Wolfskinin, hyvässä alennuksessa melkein -50%, jonka vuoksi sen kehtasin tilata. Materiaali on pehmeää usealla kerroksella, muttei kuitenkaan fleeceä. Kevyt, ilmava ja lämmin. Alle mahtuu vielä erikseen huppari.

Kengät ja takki sopii muuten hyvin yhteen keskenään sekä rinkan kanssa! Vaikka olisin persaukinen matkaaja, ei ainakaan tarvitse näyttää siltä :D Ja sitäpaitsi, mitä vähemmän tarvitsen tavaraa mukaan, niin sen parempi. Mieluummin muutamat hyvät vaatteet kuin kymmenet turhat. Säästähän mulla ei ole hajuakaan, että millaista se tulee olemaan.. liikun kuitenkin alueelta toiselle ja jos vuoden meinaan Uudessa-Seelannissa selviytyä (hehheh katotaan rahatilannetta kuukauden jälkeen) niin varmasti tulee ennemmin tai myöhemmin tosi kylmä. Haluan _vaeltamaan_, telttailemaan ja ulos luontoon, joten varusteiden pitää olla hyvät. Uudessa-Seelannissa on päinvastaiset vuodenajat Suomeen verrattuna. Kun menen sinne, saan onneksi alkuun nauttia rantakeleistä.

Lähtöfiilikset vaihtelee paljon. Kärsimätöntä odottamista kauhuntunteen kera. Päivisin en edes lähtöä oikeastaan ajattele, mutta iltaisin nukkumaan mennessä pyörittelen kaikkea mielessä.. paljon on vielä asioita hoitamatta lähdön suhteen ja pitäisi keksiä miten pääsen huonekaluistani eroon. Myyn kaikki huonekalut pois, henkilökohtaiset tavarat säästän. Irtisanon siis Hoasin soluhuoneeni.. pois tutusta ja turvallisesta omasta huoneesta.

Kaipaan ihan hirveästi takaisin Ruotsiin. Katselen vähän haikeasti kuvia kesästä.

Olen myös ruvennut kuuntelemaan Cheekkiä. En käsitä, ennen inhosin ihan älyttömästi mutta viimeisin "Alpha Omega"- levy on yllättävän hyvä. Loistavaa egon kohotus musiikkia :D

Päivän nutturatyyli

Töissä pimeän aikaan

Käyn yhä joka viikko viulutunneilla

Uusi kamera

Ostin uuden kameran! Myin sieluni ihan täysin Olympuksen E-pl7:lle. Älyttömän kallis, mutta hintansa arvoinen. Pakko ottaa vähän lisää työvuoroja, jotta saan korvattua menetyksen reissubudjetissa. Monta viikkoa olen katsellut erilaisia järjestelmäkameroita, vertaillut ja pohtinut tarpeellisuutta. Nähtyäni jopa muutamat unet kyseisestä kamerasta, päätin vihdoin tilata omani. Olen käyttänyt tätä nyt muutaman viikon ajan enkä kadu yhtään. Loistava paketti, tarkkuus ihan huippulaatua sekä paljon muita hyviä ominaisuuksia. Ostopäätökseen mm. vaikutti erityisesti se että kamerassa on oma Wi-Fi tukiasema, jonka kautta kuvat saa siirrettyä suoraan iPhoneen Olympuksen oman sovelluksen avulla. Nyt kehtaa räpsiä selfieitä ja maisemakuvia.. (siinä on kääntyvä "selfienäyttö"!)

Kaikki tässä tekstissä olevat kuvat on uudella kamerallani kuvattuja (paitsi ylemmät mallikuvat kamerasta ovat Olympuksen sivuilta). Korut ovat myös omiani, halusin vähän "rekvisiittaa" kuvia varten. Muokkaaminen puhelimen sovelluksissa tekee vähän epätarkempia kuvia, mutta tykkään aina lisätä vähän erikoistehosteita jälkeenpäin.