Wenngarn

Löysin vahingossa aivan ihanan paikan: Wenngarnin, jossa sijaitsee mm. hieno barokkilinna. Lähdin pyöräilemään huvin vuoksi kohti Sigtunaa, kunnes matkan varrella päätinkin vaihtaa reittiä. Poljin soraista hiekkatietä muutaman kilometrin verran, kunnes tulin Vibyn maalaiskylän läpi keskelle peltoja ja golfkenttää. Vähän vielä jatkettuani matkaa, näin edessäni mielenkiintoisen rakennuksen, joka ei ensivaikutelmallaan tuonut linnaa mieleen. Ihmettelin vähän missä olin, sillä kaikkialla näkyi hyvinpukeutuneita turisteja, ja rakennukset vaikuttivat vanhanaikaisilta. Wenngarn onkin täydellinen turistikohde: historiaa ja luontoa samassa paikassa. Kävin tutustumassa "barokkilinnaan" lähemmin. 

 

Linnaan saikin tutustua oikein kunnolla, sillä huoneisiin oli vapaa pääsy. Sisustus oli säilytetty antiikkisena, mutta joistakin huoneista oli tehty mm. kokoushuoneita. Tunnelma oli ehdottomasti historiaa henkivä: vanhan puun tuoksu, narisevat lattialaudat ja kullatut suuret peilit. Alakerran kahvilassa soi lisäksi klassinen musiikki. Muita ihmisiä ei ollut myöskään samaan aikaan montaa, joten sain fiilistellä paikan tunnelmaa ihan rauhassa. Erityisen mieleenpainuva paikka oli alakerran vanha kappeli. 

Vähän hävetti kieltämättä kun KAIKKI muut turistit olivat pukeutuneet viimeisen päälle ja liikkuivat tyylikkäästä rouvalaumana. Minä tulin hikisenä, naama punaisena pyörän kanssa keskeltä peltoa tuijottamaan suu auki paikkaa, sillä en olisi yhtään osannut kuvitella päätyväni sellaiseen :D Piti lähteä vain urheilumielessä vähän pyöräilemään.

Linnanpuisto

Wenngarnissa oli myös kirpputori, kasaria!

8 päivää jäljellä

Uimarannalta

Kuten otsikkokin sen kertoo.. mulla on 8 päivää jäljellä Ruotsissa, jonka jälkeen palaan takaisin Helsinkiin ja kouluun. Kesä on ollut parasta aikaa ikinä, mutta väsymys alkaa olemaan jo ihan ylitsepääsemätöntä ja haluaisin pikkuhiljaa kotiin 'lepäämään'. En ole ikinä tehnyt näin henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä (ellei Keskon varastoa lasketa haha). Ihmeen hyvin olen kuitenkin jaksanut myös 3h tunnin työmatkan työpäivän lisäksi (vaikka olen siitäkin välillä valittanut). Matkalla töihin kuuntelen yleensä musiikkia ja takaisin tullessa nukun. Kirjan lukemiseen en jaksa keskittyä. 

Toissapäivänä kotiinpääsyyn meni 4,5h, koska junaliikenne lakkasi toimimasta. Olin juuri nukahtanut ja heräsin Norrvikenin kohdalla siihen, että juna ei liiku ja osa ihmisistä tekee lähtöä. Kuulutuksista kerrottiin: "Voitte joko mennä bussilla tai odottaa hetken". Se hetki vain venyi ja venyi, jolloin lähdin itsekin katsomaan millä bussilla pääsee eteenpäin. Koska bussipysäkeillä oli junallinen ihmisiä, eivät kaikki mahtuneet busseihin. Junaliikennettä korvaavat "ersättningbussit" eivät kulkeneet ollenkaan. Paikallisbusseissa eräs kuski mm. huusi bussiin änkeäville ihmisille "Mitä vittua ihmiset!? menkää junalla!" (johon joku huuti takaisin ettei kulje.. kuski totesi takaisin että "ersättningbussit sitten, tämä on paikallisbussi! Älkää tulko tähän". No, ne korvaavat bussitkaan kun eivät kulkeneet, niin ei ollu vaihtoehtoa kuin änkeä niihin busseihin, mitä sattui tulemaan. Mahduin tuurilla vihdoin ja viimein bussiin, joka toi minut edes vähän lähemmäksi Märstaa. Parin vaihdon jälkeen pääsin vihdoin perille.

Blogia en ole jaksanut päivitellä.. ei ole ollut aikaa ja koneen toiminta on huonontunut. Yritin ladata Windows 10, josta ei tullutkaan yhtään mitään. Lopputuloksena onnistuin vain hidastamaan konetta entisestään. Vapaapäivätkin menee lähinnä rannalla kuollutta hyljettä imitoidessa, en jaksa hirveästi keksiä muutakaan tekemistä, joten kirjoitteluaiheet on vähissä :D

Tulin maanantaina Berliinistä siskon luota käymästä. Tehtiin kaikkea kivaa ja oli ihana nähdä, mutta kuvia en jaksanut ottaa. Käytiin mm. baarissa siskon kivojen kämppäkavereiden kanssa. Samalla reissulla mulle tultiin myymään kokaiinia. Shoppailin myös vähän hutiostoksia, koska en jaksanut sovittaa vaatteita ihmismäärän vuoksi. Berliini on täynnä elämää, mutta Tukholman kauneutta se ei voita.

 

Flickor före pojkar

Tapasin tänään taas "luottonorjobbariani" P:tä, joka tuli vuorostaan käymään Märstassa. Viimeksi tavattiin kun käytiin muutama viikko aikaisemmin katsomassa Magic Mike- elokuva Uppsalassa. Märstassa ei sinänsä mitään ihmeellistä ole hienojen maisemien lisäksi, mutta lähialueelta löytyy linna, jossa kävin jo kesäkuussa. (tässä enemmän aiheesta). P:n kanssa tulee aina käveltyä paljon nähtävyyksiä katsellessa. Huidottiin myös paarmoja ja lentomuurahaisia minkä kerittiin :D

Ostin myös lentoliput Berliiniin. Lähtö on ensiviikon torstaina. Lähden katsomaan pikkusiskoa, joka päättikin jäädä asumaan sinne  <3

 Nämä on sunnuntailta:

Kärlek

Turisteja kaikkialla

Suomalainen 'turvaväli' on olemassa - ja ihan syystä. En inhoa varmaan mitään muuta enempää, kuin että tuntematon ihminen tunkee liian lähelle tai koskettaa. 

Edellisessä päivityksessä kerroin, kuinka tapasin lauantaina aamuyöllä bussipysäkillä hyvännäköisen omanikäiseni ruotsalaisen pojan, joka pyysi numeroani. Vaihdettiin sitten niitä numeroita, ja ajattelin että oi kun mukava ja hyvännäköinen tyyppi. Tavattiin tiistaina "treffien" merkeissä keskustassa ja oli kyllä aikamoinen kokemus. Jaksoin kaksi tuntia, kunnes oli keksittävä joku selitys, jolla pääsen lähtemään pois heti. Kävi ensinnäkin ilmi, että tyyppi oli valehdellut nimensä alusta alkaen. En kuitenkaan antanut tämän haitata, vaikka vähän ihmettelin, kun facebookissa kaveriksi pyytää ihan eri henkilö. Treffien puolessavälissä harkitsin, että "karkaanko" röyhkeästi paikalta treffikumppanin käydessä vessassa. En halunnut olla kuitenkaan ihan niin ilkeä. Onnekseni olin loukannut varpaani aikaisemmin töissä aika pahasti, joten kipeän varpaan takia selitin että lähden käymään terveyskeskuksessa. Varvas oli (ja on edelleen) kipeä, mutta luojankiitos se oli menolippuni pois ahdistavasta tilanteesta. Halusin vain mahdollisimman kohteliaasti pois treffeiltä. Enhän mä tietenkään minnekkään lääkäriin lähde ikinä tälläisen asian takia.

Miksi mua ahdisti? = treffikumppani tunki jatkuvasti liian lähelle, hoki kehuja toisensa perään puhumatta oikeastaan yhtään mistään muusta kuin minun ulkonäöstäni, tunnusti yhdessä vaiheessa rakkautta ja olisi halunnut minut tyttöystäväkseen. Ehdotti myös, että hankitaan lapsi (tämähän oli toivottavasti huumoria?). Joo ei kiitos. Keskustelu oli välillä niin outoa, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa. Jouduin lisäksi pariin otteeseen pyytämään, että älä koske, en tykkää. Mulla ei ole mitään "trust issues" juttuja, mutta tykkään pitää henkilökohtaisen tilan omana. Ja vaikka on lyhyet shortsit päällä, niin se ei todellakaan ole kutsu hiplaamaan reittä :D Eikä treffeillä kannata ikinä itseään haukkua.. vähän sama kuin olisi työhaastattelussa.. ei ole todellakaan fiksu veto väittää ensitapaamisella olevansa tyhmä.

Jos jotain hyvää jäi tuosta tapaamisesta mieleen niin.. no.. tulipahan jonkinsortin itsetuntobuusti, kun kehutaan kaikki vaatteiden väreistä silmäripsiin asti toistakymmentä kertaa. Harmi, meidän bussipysäkkikohtaus oli aika romanttinen.

Treffeistä ei sen enempää vuodatusta.. paitsi että se helpotuksen määrä oli ihan suunnaton, kun istuin vihdoin junassa takaisin Märstaan. Anteeksi raadollisuuteni, mutta nyt oli ihan pakko avautua aiheesta. Monen monta kertaa mietin, olenko itse jotenkin ongelmallinen ja vaikea ihminen, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mun ei tarvitse sietää yhtään ihmistä, jota en lähelleni halua. Kaikkia ei aina tarvitse miellyttää.

// Haha. Facebookista kun poistaa jonkun kavereista, niin nykyään tulee teksti: "Anteeksi, että sinulla on ollut tälläinen kokemus" Mitä ihmettä? :D

Café Opera

 

Kävin eilen Café Opera clubilla kolmen työkaverin kanssa. Aloiteltiin iltaa ensin yhden työkaverin luona, jonka jälkeen lähdettiin Kungsträdgårdenille. Ilta oli hauska, vaikka en ole käynyt ulkona pitkään aikaan, enkä oikeastaan edes viihdy clubeilla. Tämä ilta oli kuitenkin mukava poikkeus. Tuli huomattua hyvin että ruotsalaisissa ja suomalaisissa miehissä on valtavat erot. Ruotsalaiset tulee iholle kiinni ja ihan kirjaimellisesti roikkumaan kun yrittävät tuttavuutta tehdä. Ensimmäiset viisi minuuttia jaksavat kehua hauskaksi ja nätiksi, ja jos ei lämpene, niin sitten sanotaankin jo tylsäksi :D haha. Sitkeitä ne myös on. Suomalaiset miehet on ehkä vähän hienovaraisempia ja ujompia. Clubilla oli myös kova meteli, joten ruotsinkielestä sai vielä huonommin selvää. Yritä siinä nyt keskustella yhtään mistään.

Clubilta lähtiessä kotiinpäin jouduin etsimään hetken mistä lähtee yöbussi Märstaan. Jouduin pari kertaa kysymään ihmisiltä neuvoa ja samaan aikaan alkoi iskuyritykset ja perään huuteleminen. Ei Suomessa kukaan ikinä huutele perään tai tule juttelemaan kadulla. Suomalainen mentaliteetti on vähän huono muutenkin.. jos joku tulee kerrankin mulle juttelemaan niin tulkitsen asian heti että se tulee vaan vittuilemaan? haha.

Oikean bussipysäkin luokse löydettyäni olin jo laittamassa kuulokkeita korviin, kunnes eräs henkilö vieressä kysyi tiedänkö bussiaikatauluista. Sanoin etten tiedä ja kysyin eikö hänellä ole puhelinta mistä katsoa. Vastaus oli ettei hänellä ole nettiä puhelimessa. No katsoin hänelle reittiä omasta puhelimestani, ja kiinnitin huomiota jo siinä vaiheessa, että onpa muuten hyvännäköinen tyyppi. Juteltiin sitten vähän niitä näitä siinä bussia odotellessamme ja oman bussin lähestyessä olin jo sanomassa näkemiin, kunnes hän kysyy saako numeroni :D Myöhemmin kertoi, että oikeasti kysyi vain neuvoa bussiaikatauluista, mutta piti kuulemma söpönä ja ajatteli että miksei kysyisi kerrankin numeroa.

Ja vähän muita kuvia loppuun:

Työpaikan lepohuoneen vieraskirjaan kirjoittelin vähän