Wharariki beach

Alla olevasta kartasta nakyy missapain ollaan ajettu. Taman paivityksen kaikki kuvat ovat Whararikin rannalta (nakyy kuvassa), joka on suosittu turistikohde rannalla leikkivien hylkeenpoikasten vuoksi. Todella kaunis ranta ja nahtiin n. kymmenen pienta hylkeenpoikasta leikkimassa. Poikaset olivat tottuneet ihmisiin eivatka juurikaan valittaneet meista laisinkaan. Rannalle kaveltiin vehreiden peltojen ja lampaiden seasta.

Tuttavallinen riikinkukko

Roy's Peak

Seuraavat paivitykset tulevat olemaan ajallisesti ihan vaarassa jarjestyksessa, silla siirsin kuvat muistitikulle puhelimesta, ennenkuin ehdin blogia paivittamaan.

Ollaan talla hetkella Wanakassa, lansirannikolla. Tultiin muutama tunti sitten 16km vuoristovaellukselta Mt. Roylta, joka on yksi Uuden-Seelannin parhaimpia nahtavyyksia upeiden maisemiensa takia. Meilla huipulle paasemiseen meni noin nelja tuntia ja takaisin kolme. Vuoren rinnetta pitkin kulkee hyvat polut, tosin aika jyrkat sellaiset. Kaveleminen on rankkaa jyrkan rinteen vuoksi. Oli kuitenkin vaivannaon arvoista! Parhaimmat maisemat ikina. 

Vuoren huipulla oli runsaasti lunta, mika muistutti vahan Suomesta, kun tulee vaakatasossa lunta naamaan. Lumi tuli taydellisena yllatyksena, silla sita ei alhaalta pain nahnyt. Onneksi meilla oli vaatetus kunnossa, niin ei paassyt kylma iskemaan. Vuoren huipulle muuten kun saavuttiin niin yksi jatka korkkasi heti oluen ja kannabissatkan :D mahtoi olla hauskempaa kavella..

Kuuluisa Wanaka puu (kaikissa Wanaka postikorteissa)

Kiwiana hedelma

Tehtiin pizzaa hostellilla

Rawhiti cave

Nelsonista ajettiin Golden Bayhin ja yovyttiin Takakan kaupungissa. Lahdettiin katsomaan paikallisia nahtavyyksia, ja yksi niista oli Rawhiti cave. Aamu oli lahtenyt kayntiin vahan hitaasti, joten saavuttiin paikalle melko myohaan. Yllatyksena tulikin, etta luolalle joutui kavelemaan yli tunnin, mika aiheutti riitaa mun ja Sophian valille, silla auringon laskettua pimea tulee nopeasti. Minulle ei ole mikaan ongelma kavella hamarassa tai sateessa, mutta Sophie hermostuu aina jos joutuu poikkeamaan tutusta ja turvallisesta. Puolessa valissa Sophie meinasi pariinkiin kertaan kaantya takaisin, mutta paastiin lopulta molemmat luolalle asti. Oltiin ainoat ihmiset 10km sateella, joten koko paikka oli kuin kauhuelokuvasta.

Luola oli todella nayttava ja iso tippukiviluola. En pystynyt ottamaan kovin hyvia kuvia pimean vuoksi, mutta alla olevista kuvista saa jotenkin selvaa. Nahtiin myos villeja vuohia! seisoivat kuin patsaat paikoillaan meita kyttaamassa. Ehdittiin jopa melkein autolle asti ennen tayspimeaa. Pimea ei silti haitannut minua yhtaan, silla pimeassa metsassa kulkeminen ei pelota, oli paiva tai yo. iPhonen taskulampulla sai myos valaistua vahan polkua. Uudessa-Seelannissa pahin peto metsassa on opossomi (tai villisika oikeastaan), joka on elaimena taysin harmiton. Taalla ei ole petoja eika kaarmeita, joten pelattavaa on oikeastaan hyvin vahan.

Picton ja Nelson

Saavuttiin etela-saarelle jo kolmisen viikkoa sitten, mutta paivitan vasta nyt etta miten taalla menee. Wellingtonista matkattiin laivalla siis Pictoniin, joka maksoi kahdelta hengelta ja autolta n. 200$. Aika hintava, silla laivamatka oli verrattavissa Tallinan risteilyyn. Kesti vain parisen tuntia. Hinta otti paahan myos senkin takia, etta meidan Honda hajosi HETI Pictoniin saavuttaessa (oltaisiin paasty huomattavasti halvemmalla ilman autoa). Auto oli antanut viikon mittaan merkkeja, etta kaikki ei ole kunnossa, mutta vaihdelaatikon totaalinen hajoaminen tuli yllatyksena. Ei paasty Pictonista edes moottoritielle asti, vaan ajettiin suoraan korjaamolle, jonne se sitten jai romumetalliksi. Kaverini maksoi autosta 1400$ ja sai takaisin 100$. Ei hirveasti hymyilyttanyt.

Vahan muistinvirkistyksena: meilla oli ensimmaisena autona Nissan, joka yritettiin varastaa Aucklandissa, ja jonka varkaat hajoittivat kokonaan. Saatiin kuitenkin vakuutusyhtiolta korvausrahat, joilla ostettiin uusi auto meidan ekalta Woofing perheelta. Nyt hajosi sitten tamakin auto.

Kuten edellisessa paivityksessa mainitsin, paadyttiin vuokraamaan auto. Auto on minun nimissani ja toimin paasiallisena kuskina, silla Sophie ajoi itse omilla autoillaan koko pohjoissaaren ajan 5000km. Meidan vuokra-auto on aika nappara kauppakassi Mazda. Hirveasti ei riita moottorissa voimaa ylamakiin ja kiihdyttamiseen, mutta pienen kokonsa vuoksi se on taydellinen mm. parkkeeraukseen. Honda oli puolestaan todella iso auto.. vaikea parkkeerata varsinkin kaupungeissa. Mutta moottorissa riitti voimaa.

Sophie oli ensimmaiset paivat auton hajoamisen jalkeen lievasti sanottuna pahalla tuulella, mutta nyt tilanteelle kehtaa jo nauraa :D Pelataan kuitenkin vahan etta koska vuokra-auto hajoaa.. moottori vahan aantelee hassusti varsinkin liikkeelle lahdettaessa. Mutta vaikka se hajoaisi, meilla on taysi vakuutus ja saadaan uusi vuokra-auto tilalle.

Koska jouduttiin tekemaan valipysahdys Pictonin pikkukaupungissa, kaytiin samalla kavelemassa ja katselemassa maisemia. Picton on todella pieni ja hiljainen paikka, kaupungissa itsessaan ei ole mitaan nahtavaa, mutta sen ymparilla on kivoja lyhyita kavelylenkkeja rannikkoa pitkin. Nukuttiin Atlantis hostellissa, joka on mun Uuden-Seelannin Top 3 hostellit listalla toisena. Halpa, hieman boheemi ja hauska sisustus. Ihmiset jarkevia ja kolme hostelli kissaa <3. Saatiin myos joka paiva ilmainen aamupala ja jalkiruoka. Yhtena iltana kavi kuitenkin niin, etta paadyin tekemaan kaikille jalkiruoaksi mukikakun hostellin tarpeista, silla henkilokunta oli kokonaan unohtanut jalkiruoan :D Siina sitten pahkailivat ehtivatko mitaan tekemaan, niin ehdotin tekevani mukikakkua.. valmistuu 10 minuutissa ja julmetun hyvaa. Googlesta loytyy kymmenia resepteja.

Paastiin Pictonista pois yhden tyton kyydissa Nelsoniin, jossa odotti meidan vuokra-auto. Nelson oli kiva kaupunki, ei mitenkaan ihmeellinen mutta tekemista riittaa jos loytyy rahaa. Hostelli oli loistava! Paradiso niminen, ja siella oli sauna seka poreamme. Saunassa on aina hauskaa olla suomalaisena ja katsoa kuinka kokemattomat tekee kuolemaa jo 50 asteessa. Olen yrittanyt aina selittaa suomalaisia saunatapoja, mutta reaktiot on enemmankin olleet kauhistuneita kuin ihastuneita minun selittaessani vihdan kaytosta ja lumessa pyorimisesta.

Uuden-Seelannin keskikohta sijaitsee muuten Nelsonissa, siella on kukkula nimelta "center of New Zealand".

Matkalla Nelsonista Golden Bayhin

Tongariro crossing

Hobittilan jalkeen matka jatkui National Parkin alueelle, jonne majoituttiin pariksi yoksi hostelliin. Seuraavana aamuna lahdettiin kavelemaan 20km Tongariro crossing, joka on yksi Uuden-Seelannin parhaimpia nahtavyyksia. Meidan aamu ei vaan ihan sujunut niinkuin piti. Tarkoitus oli parkkeerata auto reitin loppupaahan parkkipaikalle, ja ottaa siita bussi alkuun, mutta ajettiinkin vahingossa aloitus parkkipaikalle. Aikaa ei ollut enaa siirtya loppuun, silla viimeiset shuttle bussit olisivat ehtineet jo lahtea. Tongariro on vahan hankalassa paikassa, ja valimatka parkkipaikkojen valilla on tarkoitus kulkea shuttle bussilla tai kahdella autolla (toinen alkuun, toinen loppuun). Paatettiin ottaa kuitenkin riski ja tulla takaisin liftaamalla. Aloitettiin kavely noin kahdeksalta ja selviydyttiin siita seitsemassa tunnissa. Reitti oli huomattavasti helpompi kuin mita olin odottanut. Mutta maisemat odotuksiakin upeammat. Ehdottomasti yksi parhaimmista tahan astisista kokemuksista. Meilla oli evaana couscous-salaatti, leivat ja valipalapatukoita. Puolet evaista jai kuitenkin syomatta kavelyn helppouden vuoksi. Jalkeenpain jalat oli kylla todella kipeat ja hyvin tuntui lihaksissa. Saatiin kyyti  takaisin auton luokse onneksi kysymalla parilta kivalta saksalaistytolta.

Ylemmassa kuvassa nakyva vuori on Taru Sormusten Herrasta tuttu Tuomiovuori. Sinnekin voi kiiveta, mutta paatettiin suosiolla jattaa valista, silla vuoren rinne on todella jyrkka kiiveta.

Tongariro crossingin jalkeisena paivana ajettiin Wellingtoniin ja majoituttiin meidan tutuilla couchsurfing hosteilla uudelleen. Vietettiin siella pari paivaa ja matkattiin sitten laivalla etela-saarelle. Tuona aamuna meidan auto alkoi hajoilemaan tosi pahasti. Outoa nykivaa liiketta, vaihteet ei toimi ja moottori huutaa. Vika selvisi tanaan kun kaytiin Pictonin autokorjaamolla: vaihdelaatikko hajalla. Ei voida korjata koska korjaaminen kalliimpaa kuin auton arvo. Talla hetkella ollaan siis viela Pictonissa, samassa kaupungissa jonne kaikki laivat saapuu.

Se siita autosta sitten. Se oli muuten meidan toinen auto. Paadyttiin suunnitelma B:na vuokraamaan auto, 555 dollaria 27 paivalta. Mennaan huomenna Nelsoniin, jossa auto odottaa. Maksoin auton vuokraamisesta 200 dollaria, silla koska mulla on bussipassi niin tuntuu vahan epareilulta osallistua auton hankkimiseen, silla en haluaisi vuokrata autoa ollenkaan. Sophie puolestaan ei halua ostaa bussipassia, joten vuokraaminen on ainut vaihtoehto. Olen maksanut bensoja ja harpakkeita, mutta en osallistunut hirveasti korjauskustannuksiin, silla autot on aoma Sophien ostamia. Eri asia jos oltaisiin yhdessa ostettu.