Hobittilan jalkeen matka jatkui National Parkin alueelle, jonne majoituttiin pariksi yoksi hostelliin. Seuraavana aamuna lahdettiin kavelemaan 20km Tongariro crossing, joka on yksi Uuden-Seelannin parhaimpia nahtavyyksia. Meidan aamu ei vaan ihan sujunut niinkuin piti. Tarkoitus oli parkkeerata auto reitin loppupaahan parkkipaikalle, ja ottaa siita bussi alkuun, mutta ajettiinkin vahingossa aloitus parkkipaikalle. Aikaa ei ollut enaa siirtya loppuun, silla viimeiset shuttle bussit olisivat ehtineet jo lahtea. Tongariro on vahan hankalassa paikassa, ja valimatka parkkipaikkojen valilla on tarkoitus kulkea shuttle bussilla tai kahdella autolla (toinen alkuun, toinen loppuun). Paatettiin ottaa kuitenkin riski ja tulla takaisin liftaamalla. Aloitettiin kavely noin kahdeksalta ja selviydyttiin siita seitsemassa tunnissa. Reitti oli huomattavasti helpompi kuin mita olin odottanut. Mutta maisemat odotuksiakin upeammat. Ehdottomasti yksi parhaimmista tahan astisista kokemuksista. Meilla oli evaana couscous-salaatti, leivat ja valipalapatukoita. Puolet evaista jai kuitenkin syomatta kavelyn helppouden vuoksi. Jalkeenpain jalat oli kylla todella kipeat ja hyvin tuntui lihaksissa. Saatiin kyyti takaisin auton luokse onneksi kysymalla parilta kivalta saksalaistytolta.
Ylemmassa kuvassa nakyva vuori on Taru Sormusten Herrasta tuttu Tuomiovuori. Sinnekin voi kiiveta, mutta paatettiin suosiolla jattaa valista, silla vuoren rinne on todella jyrkka kiiveta.
Tongariro crossingin jalkeisena paivana ajettiin Wellingtoniin ja majoituttiin meidan tutuilla couchsurfing hosteilla uudelleen. Vietettiin siella pari paivaa ja matkattiin sitten laivalla etela-saarelle. Tuona aamuna meidan auto alkoi hajoilemaan tosi pahasti. Outoa nykivaa liiketta, vaihteet ei toimi ja moottori huutaa. Vika selvisi tanaan kun kaytiin Pictonin autokorjaamolla: vaihdelaatikko hajalla. Ei voida korjata koska korjaaminen kalliimpaa kuin auton arvo. Talla hetkella ollaan siis viela Pictonissa, samassa kaupungissa jonne kaikki laivat saapuu.
Se siita autosta sitten. Se oli muuten meidan toinen auto. Paadyttiin suunnitelma B:na vuokraamaan auto, 555 dollaria 27 paivalta. Mennaan huomenna Nelsoniin, jossa auto odottaa. Maksoin auton vuokraamisesta 200 dollaria, silla koska mulla on bussipassi niin tuntuu vahan epareilulta osallistua auton hankkimiseen, silla en haluaisi vuokrata autoa ollenkaan. Sophie puolestaan ei halua ostaa bussipassia, joten vuokraaminen on ainut vaihtoehto. Olen maksanut bensoja ja harpakkeita, mutta en osallistunut hirveasti korjauskustannuksiin, silla autot on aoma Sophien ostamia. Eri asia jos oltaisiin yhdessa ostettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti