lauantai 20. helmikuuta 2016

Wellington


Olen talla hetkella kirjastossa Sophien kanssa. Molempien piti paivittaa CV:t tyonhakuun. Mulla on koneella enaa pari minuuttia maksettua aikaa, joten kirjoitan lyhyesti. 

 
Tultiin toissapaivana Wellingtoniin. Natti paikka, voisin hyvinkin asua ja olla toissa taalla. Couchsurffattiin yhden intialaisen miehen ja sen kamppiksen luona. He asuivat 13:ssa kerroksessa penthousessa, josta nakymat oli tosi hienot. Molemmat hostit olivat lisaksi todella mukavia, ystavallisia ja hyvaa juttuseuraa. Mennaan ehka sinne toisenkin kerran. Viime yo kuitenkin nukuttiin teltassa yhden hostellin pihassa, silla hosteilla oli perhe tulossa kaymaan, joten ei voitu olla siella toista yota.
 
 
Mulla on tanaan tyohaastattelu! Hain henkilokohtaiseksi avustajaksi yhdelle miehelle, jonka kanssa sovittiin nyt tapaaminen. Mies  asuu ihan Wellingtonin keskustassa, mika on hyva juttu. Tuntipalkka olisi 20 dollaria, mika on jopa 5 dollaria enemman kuin normaali "backpacker" palkka.
 
 
Ah, 30s jaljella ja olisi paljon kerrottavaa viela :D ensikertaan sitten.
 
// Nyt pystyy kirjoittamaan vahan lisaa. Tyohaastattelu oli ja meni, sain paikan. Ensin pitaa kuitenkin olla yhden vuoron ajan "kokeilussa" synkkaako mulla ja silla miehella kemiat ollenkaan. Ennen tyohaastattelua tapahtui hyvin erikoinen sattuma. Olin Sophien kanssa kadulla kavelemassa ja pyorittiin ravintoloiden ymparilla, silla Sophie jakeli niihin CV:taan tyonhaku mielessa. Yhden irkkupubin kohdalla kaksi brittia pyytaa meita liittymaan seuraan. Ajatellaan etta miksei, miehet tarjoaa oluet ja jutellaan niita naita. Hauskoja miehia, nauravat ihan jaatavan kovaa ja molemmilla on supervahva aksentti. Miehet asuivat ja olivat toissa Wellingtonissa, jaivat kuulemma heti asumaan Uuteen-Seelantiin Working Holidayn jalkeen. Juttelin taman toisen miehen kanssa ja keskustelu siirtyi meidan tyonhakuun. Sanoin etta mulla on illalla tyohaastattelu. Mies kysyi minne ja vastasin etta henkilokohtaiseksi avustajaksi yhdelle pyoratuolin kanssa liikkuvalle miehelle. Britti sanoi nimen x ja olin ihan suu auki, tama mies tuntee sen miehen kenelle menen tyohaastatteluun. Tunsi jopa hyvin ja ovat kuulemma kavereita. Aika erikoinen sattuma.. vahan tuntui kuin joltain salaliittoteorialta. Wellington on nakojaan aika pieni paikka.
 
 
// Me lahdetaan kohta ajamaan sinne farmille. Se on parintunnin paassa Wellingtonista. Kasvattavat kuulemma hevosia siella, mutta woofing on enimmakseen varmaan lapioimista ja puutarhaa kuten edellisessa paikassa. Viikon paasta aloitan varmaan tyot henkilokohtaisena avustajana. Ajattelin etta tekisin sita parikuukautta, silla se sopi myos talle miehelle. Hmmm.... mulla rupee nyt suunnitelmat laukkaamaan Hawajin ja Fidzin suuntaan kun rahantulo on taattu :D

Joku iso kuollut elukka meresta
Komeita miehia tanssimassa Maori tyyliin :D
Mt Victorialta
Vohvelit Night Market tapahtumasta
Cuba Streetilla on usein Night Market, suosittelen, hyvaa ruokaa!
Aamu sarastaa kun ajettiin Perri lentokentalle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti