Wellington

Olen talla hetkella kirjastossa Sophien kanssa. Molempien piti paivittaa CV:t tyonhakuun. Mulla on koneella enaa pari minuuttia maksettua aikaa, joten kirjoitan lyhyesti. 

 

Tultiin toissapaivana Wellingtoniin. Natti paikka, voisin hyvinkin asua ja olla toissa taalla. Couchsurffattiin yhden intialaisen miehen ja sen kamppiksen luona. He asuivat 13:ssa kerroksessa penthousessa, josta nakymat oli tosi hienot. Molemmat hostit olivat lisaksi todella mukavia, ystavallisia ja hyvaa juttuseuraa. Mennaan ehka sinne toisenkin kerran. Viime yo kuitenkin nukuttiin teltassa yhden hostellin pihassa, silla hosteilla oli perhe tulossa kaymaan, joten ei voitu olla siella toista yota.

 

 

Mulla on tanaan tyohaastattelu! Hain henkilokohtaiseksi avustajaksi yhdelle miehelle, jonka kanssa sovittiin nyt tapaaminen. Mies  asuu ihan Wellingtonin keskustassa, mika on hyva juttu. Tuntipalkka olisi 20 dollaria, mika on jopa 5 dollaria enemman kuin normaali "backpacker" palkka.

 

 

Ah, 30s jaljella ja olisi paljon kerrottavaa viela :D ensikertaan sitten.

 

// Nyt pystyy kirjoittamaan vahan lisaa. Tyohaastattelu oli ja meni, sain paikan. Ensin pitaa kuitenkin olla yhden vuoron ajan "kokeilussa" synkkaako mulla ja silla miehella kemiat ollenkaan. Ennen tyohaastattelua tapahtui hyvin erikoinen sattuma. Olin Sophien kanssa kadulla kavelemassa ja pyorittiin ravintoloiden ymparilla, silla Sophie jakeli niihin CV:taan tyonhaku mielessa. Yhden irkkupubin kohdalla kaksi brittia pyytaa meita liittymaan seuraan. Ajatellaan etta miksei, miehet tarjoaa oluet ja jutellaan niita naita. Hauskoja miehia, nauravat ihan jaatavan kovaa ja molemmilla on supervahva aksentti. Miehet asuivat ja olivat toissa Wellingtonissa, jaivat kuulemma heti asumaan Uuteen-Seelantiin Working Holidayn jalkeen. Juttelin taman toisen miehen kanssa ja keskustelu siirtyi meidan tyonhakuun. Sanoin etta mulla on illalla tyohaastattelu. Mies kysyi minne ja vastasin etta henkilokohtaiseksi avustajaksi yhdelle pyoratuolin kanssa liikkuvalle miehelle. Britti sanoi nimen x ja olin ihan suu auki, tama mies tuntee sen miehen kenelle menen tyohaastatteluun. Tunsi jopa hyvin ja ovat kuulemma kavereita. Aika erikoinen sattuma.. vahan tuntui kuin joltain salaliittoteorialta. Wellington on nakojaan aika pieni paikka.

 

 

// Me lahdetaan kohta ajamaan sinne farmille. Se on parintunnin paassa Wellingtonista. Kasvattavat kuulemma hevosia siella, mutta woofing on enimmakseen varmaan lapioimista ja puutarhaa kuten edellisessa paikassa. Viikon paasta aloitan varmaan tyot henkilokohtaisena avustajana. Ajattelin etta tekisin sita parikuukautta, silla se sopi myos talle miehelle. Hmmm.... mulla rupee nyt suunnitelmat laukkaamaan Hawajin ja Fidzin suuntaan kun rahantulo on taattu :D

Joku iso kuollut elukka meresta

Komeita miehia tanssimassa Maori tyyliin :D

Mt Victorialta

Vohvelit Night Market tapahtumasta

Cuba Streetilla on usein Night Market, suosittelen, hyvaa ruokaa!

Aamu sarastaa kun ajettiin Perri lentokentalle

Napier

Pysahdyttiin Napierin kaupungissa ennen Wellingtonia yhdeksi yoksi, silla muuten ajomatka olisi ollut turhan pitka. Taupossa meidan seuraan liittyi "Fat campilla" tapaamamme Perri, joka viimeiset paivansa Uudessa-Seelannissa halusi kayttaa meidan kanssa. Perri tuli meidan kanssa Wellingtoniin asti, mutta lahti tana aamuna lentamalla Australiaan. Ihastuttavan sootti tytto.

Napierissa oli meneillaan Art Deco viikko, minka ansiosta nahtiin paljon Gatsby teemaan pukeutuneita ihmisia ja vanhoja autoja. Kaupunki oli tosi natti ja hyvin erilainen kuin muut kaupungit Uudessa-Seelannissa. Ei tehty mitaan ihmeellista, kierreltiin kaupunkia ja kauppoja seka kaytiin syomassa ihan alyttoman hyvassa intialaisessa ravintolassa. Matkalla Wellingtoniin poikettiin myos suklaatehtaassa, jossa vedin pienet suklaaoverit :D mitaan en kadu vaikka 5h ajamista jalkeenpain tuntui aika pahalta.

Taupo

Saavuttiin maanantaina Taupoon ja nukuttiin ensimmäinen yö hostellissa. Saatiin Sophien kanssa kolmen hengen huone kokonaan omaan käyttöön, sillä kolmatta sänkyä ei oltu buukattu. Hostelli oli kuitenkin kallis verrattuna majoituksen tasoon, ja piheinä ihmisinä ei oltu kovin innostuneita siitä maksamaan. Päädyttiin Couchsurfing sivuston kautta majoittumaan pariksi yöksi erään Peterin luo, joka on 60v rakennusalan yrittäjä. Ihan supermukava ja siisti tyyppi! Meillä on käytössä oma huone ja lisäksi rajaton Wi-Fi. Couchsurfing tarkoittaa siis "sohvasurffailua", se on suosittu tapa majoittua matkustaessa. Paikalliset ihmiset siis majoittavat reissaajia koteihinsa ilmaiseksi. Joskus voi olla vähän riskialtista, mutta kaverin kanssa turvallista. Kohteliasta on tuoda viinipullo tai tarjoutua tekemään illallinen ystävällisellä hostille :) sosialisoiminen on myös odotettua käytöstä, sillä moni haluaa tutustua uusiin kansalaisuuksiin.

Hostellit ei enää hirveästi houkuta. Tutustuttiin Aucklandissa niin moneen paikalliseen, joiden kanssa hengattiin melkein joka päivä, etten millään jaksa tutustua koko ajan vastaantuleviin saksalaisiin turisteihin. Välillä onneksi tapaa muitakin kansalaisuuksia.. olen muuten näiden kahden kuukauden aikana tavannut 9 suomalaista ja kaksi ruotsalaista :D

Taupossa ei nähtävää ole mitenkään älyttömästi. Varsinkaan sateisina päivinä. Pari päivää riittää tänne hyvin. Harmittaa kun ei päästä kävelemään 19,4km vaellusreittiä Tongarirolle sateen vuoksi. Sade ei sinänsä haittaa, mutta sumun takia maisemista ei saa mitään irti ja kivinen reitti voi olla liukas ja vaarallinen kävellä.

Käytiin eilen mm. katsomassa Hukafalls sekä kuumat lähteet. Kuuma lähde oli varmaan yksi parhaista tähänastisista paikoista. Vesi oli paikasta riippuen todella kuumaa tai todella kylmää. Kuvissa takana näkyvä pieni putous on melkein kiehuvaa vettä, joka viilenee sopivan lämpöiseksi. Ihana oli istua kivillä ja nauttia lämpimästä vedestä. Tilaakin riitti hyvin, meitä oli aluksi paikalla

vain 7 ihmistä.

Matka jatkuu

Meilla on uusi auto! tyylikas, toimiva ja mika parasta: talla kertaa taysin ehja. Kyseessa on Honda Accura vuosimallia -97. Saatiin auto meidan woofing hosteilta hyvaan hintaan. Nyt pitaa vain toivoa, ettei kukaan idiootti tata yrita varastaa. Nissan saatiin samalla hinnalla kuin uusi auto, mutta autoja verrattaessa se oli kylla monta kertaa huonompi ja rikkinaisempi kuin Honda.

Matka jatkuu tanaan Taupoon (etelaan, mutta silti pohjoissaarella), jossa meidan on tarkoitus tehda 20km kavely "Lord of the rings"- maisemissa. Tauposta jatketaan matkaa Wellingtoniin ja mennaan ehka toiseen woofing paikkaan viikoksi. Kyseinen paikka kasvattaa hevosia, joten ehka nyt tyo olisi vihdoin luvattua enemman hevosten kanssa tekemista. Ei olla kuitenkaan viela varmoja mita tehdaan. Toita pitaisi pikkuhiljaa loytaa.. tai edes yrittaa etsia :D Olen lahetellyt varmaan yli 50 tyohakemusta lahihoitajan hommiin, mutta kukaan ei vauvaudu edes vastaamaan. Inhottavan epavarma olo, kun ei tieda missa on vika, ettei mun koulutus ja tyokokemus kelpaa sitten kellekkaan, vaikka hoitajista on taalla iso pula.

Mun ystavanpaiva oli ihana.. sain viettaa sen ja muutenkin koko viikonlopun haluamani henkilon kanssa (ei Sophie talla kertaa). Perjantai vietettiin yhden ystavan laksijaisjuhlissa.

Odotan talla hetkella Sophieta hakemaan, jotta paastaan ajamaan Taupoon. Kaikkialla on tanaan ihan jarkyttavat ruuhkat. Sophie juuri soitti ja kirosi, kuinka muut autoilijat on harvinaisen aggressiivisella tuulella.. yleensa paikalliset on ihan nossoja auton ratissa (toisinkuin eurooppalaiset, jotka soittaa torvea ja nayttaa keskisormea :D) nama ei kuulu kuitenkaan kiwien tapoihin (paitsi tanaan??).

Mt. Edenilta. Auckland yolla.

Huomatkaa meidan rusketus :D

Woofing

En ole paivittanyt blogia kahteen viikkoon, silla ollaan nyt Sophien kanssa wooffaamassa keskella ei mitaan ilman nettiyhteytta. Woofing tarkoittaa siis sita, etta tehdaan toita ruokaa ja majoitusta vastaan. Yleensa tyota tehdaan n. 3-4 tuntia mutta suostuttiin kuuteen tuntiin meidan paikassa. Ollaan siis maatilalla. Tyotehtaviin on kuulunut hevosten hoitoa, kanojen ruokintaa, raskasta lapiointia, naulojen poistoa laudoista, rikkaruohojen kitkemista ja puutarhan kastelua. Kuulostaa helpolta hommalta mutta fyysisesti todella raskasta. Hevoset on villeja, osa vahan hankalia silla osa tulee huonoista oloista. Hyvin kuitenkin ollaan parjattu. Sophie vahan pelkaa hevosia, mina en yhtaan vaikka lahella on ollut potkut ja puremiset.

Tultiin asken kaymaan Aucklandissa ja ollaan taalla yksi yo, silla lauantai on meidan vapaapaiva. Farmilla ei vapaa-aikana ole oikein muuta tekemista kuin jarvessa uiminen, joten haluttiin tulla vaihteeksi kaupunkiin.

Woofin tuntui aluksi ihan kamalalta paikan omistajien takia. Olo ei ollut yhtaan tervetullut ja lahinna inhotti olla samassa tilassa hostien kanssa. Tunnelma oli kirea alussa ja ruoka todella saannosteltua, mika arsytti todella paljon, silla fyysisen tyon jalkeen sita toivoisi saavan edes riittavasti ruokaa. Ekan viikon jalkeen tunnelma kuitenkin muuttui iloisemmaksi, silla host mama ei ollut yhta area ja kirea. Ruokaakin saatiin riittavasti kun kaytiin itse ostamassa syotavaa. Nyt fiilikset on ollu ihan hyvat ja raskasta tyota on kiva tehda, silla se "vapauttaa" ja farmilla olo on muutenkin kuin terapiaa. Luonnon rauha ilman jatkuvaa kannykan rapeltamista. Farmilla on myos kissoja, joita rakastan paijata ja halia.

Meidan mahdollinen seuraava woofing paikka on Wellingtonissa. Siella on myos hevosten hoitoa tarjolla, silla siella kasvatetaan hevosia. Viela ei ole tullut varmistusta paivamaarista, mutta toivotaan etta sinne paastaisiin.

Ainiin. Tapahtui se mita ei ikina odotettu tapahtuvan: meidan autoon jumalauta murtauduttiin! Oltiin pysakoity se pariksi yoksi Mt. Edenin lahelle Aucklandissa. Kun tultiin hakemaan autosta bikineita, huomattiin etta auton takalasi oli rikottu ja ratti hajoitettu palasiksi. Varkaat eivat ilmeisesti olleet kuitenkaan saaneet rattilukkoa pois paalta, minka takia auto oli paikallaan. Luojan kiitos meidan rinkkoihin takakontissa ei oltu koskettu, silla se olisi ollut mulle maailmanloppu. Kaikki arvokas oli onneksi mukana, eika mitaan muutenkaan oltu viety autosta. Ei edes meidan Dixie Chicks levyja. Auto on talla hetkella romuttamolla. Sen korjauskustannukset tulee liian kalliiksi, joten vakuutusyhtio maksaa Sophielle 1500$, jolla voidaan ostaa uusi auto. Sattumalta meidan host perheella on auto myynnissa 800$:lla!. Siihen pitaa vain vaihtaa joku cambelt, mika maksaa noin 300-600$. Paatettiin jo etta ostetaan se auto, silla auton ostaminen Uudessa-Seelannissa on aika raivostuttava projekti, silla ikina et voi tietaa minka romun lopulta saat. Meidan edellisessa Nissanissakin oli niin paljon korjattavaa, mista myyja ei ollut kertonut.

Nahtiin tanaan KIM DOTCOM autossaan, keskella Aucklandia. Aika hauska sattuma, silla juuri eilen hanesta oli uutinen NZ Heraldin etusivulla..