Kauniin Wenngarnin vieressä oli jotain vielä kauniimpaa: luonnonsuojelualue. Se hiljaisuus oli aivan täydellistä. Ei ketään toista ihmistä kilometrienkään säteellä, ei autoteitä eikä lentokoneita. Ainoastaan tuulen huminan pystyi kuulemaan. Suorastaan sielua parantava paikka :D Lintutornissa maisemia katsellessa tuli hieman haikea olo siitä tiedosta, että sunnuntaina tämä kaikki jää taaksepäin.
Ryhdyin myös miettimään syvällisempiä asioita: vaikka liikunkin yleensä yksin paikasta toiseen, en ikinä tunne itseäni yksinäiseksi. En tuollakaan, päinvastoin, olo oli hyvin onnellinen itsekseni. Joskus Helsingin kämpillä neljän seinän sisällä pitkiä aikoja virutessa saattaa olla vähän yksinäinen olo, mutta sitä ei tapahdu ikinä kun luontoon pääsee. Joo, tosi syvällistä oli. En ajatellut oikeastaan yhtään mitään muuta kuin sitä, kuinka tyytyväinen olen kaikkeen tällä hetkellä. Elämä on henkisellä tasolla niin tasapainossa kuin vaan voi olla. En jaksa murehtia mistään tulevasta, kaikki aina järjestyy.
Luonnonsuojelualueelta jatkoin polkemista kohti Sigtunaa, jossa pelkän pikavisiitin ruokakauppaan. Ostin eväät, jotka menin syömään järven äärelle. Jään kaipaamaan kauppojen salaattibaareja.. ihan parhaita. Valikoimat on niin laajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti