Trötthet

Piti tänään saada aikaan vaikka mitä, silti olen lähinnä nyhjännyt tietokoneen ääressä. Olisi pitänyt hakea töitä tai siivota, mutta tuntuu etten millään jaksa tehdä mitään. Sain aikaiseksi kuitenkin käydä kaupassa ja pienellä lenkillä. Lenkilläkin olo tuntui raskaalta, väsyneeltä ja tylsistyneeltä. Nautin aina ulkoilusta, mutta nyt halusin vain takaisin sänkyyn. Vapaapäiviä mulla ei ole hetkeen ollut, joten odotan kovasti ensiviikon alussa olevia vapaita. Haluaisin lähteä käymään vaikka missä, mutta rahat on vähissä koska kesäkuun palkkaa on tässä saanut odotella melkein kaksi kuukautta. Voi pyhä valitus sentään :D Väsymys on ihan omaa syytä, mitäs revin itseäni joka suuntaan.

Olen tosi epäsosiaalinen Nordjobinkin suunnalla. Usein kaikki tapahtumat ovat melko myöhään tai silloin kun olen töissä. Jos asuisin Tukholmassa, kävisin niissä ehkä enemmän kun matkantekoon ei kuluisi niin kauan. Toisaalta en kyllä jaksakaan olla koko ajan sosiaalinen ja ihmisten ympäröimänä. Olen saanut täältä muutaman hyvän ystävän, joita näen silloin tällöin. Töissäkin on paljon omanikäistä kivaa väkeä, joten eiköhän mun sosiaalinen kiintiökin ole tarpeeksi täysi. Nautin paljon omasta rauhasta, yksinolemisesta ja luonnosta. Siksi tykkään asua Märstassa. Täällä ei ole kiirettä minnekkään.

Pari päivää sitten ulkona ollessani meinasin kävellä turhan lähelle kyytä. Kuljin pellolla polkua pitkin, kuuntelin musiikkia, enkä yhtään katsonut jalkoihini vaan ihailin maisemia. Pysähdyin ottamaan kuvaa jostain kukasta. Kyyryssä ollessani katsoin oikealle puolelleni ja sekunnissa lähdin räjähtävällä nopeudella kauemmas, kun tajusin että siinä on käärme pää pystyssä sihisemässä. Kauemmaksi päästyäni tulinkin takaisin lähemmäksi, sillä halusin ottaa kyystä kuvan. Kuvaa ottaessani käärme lähti luikertelemaan kohti ja minä vaan jatkoin kuvien napsimista. Oletin että kyllä se lähtee isompaansa karkuun, mutta ei, lähemmäs tuli vaan. Taas pikapikaa peräännyin ja lähdin sitten kävelemään poispäin. Säpsähtelin loppumatkan ajan pelkkien etanoidenkin vuoksi kun jäi tilanne kuumottelemaan. En tykkää yhtään käärmeistä vaikka luontoäidin luomia ovatkin.

Laitoin "heippalapun" naapurille. Olen herännyt lähes jokaikinen aamuyö kolmen ja neljän välillä naapurin kovaääniseen puheeseen. Välillä se kiistelee jonkun kanssa, välillä nauraa sydämensä pohjasta. Hemmetin raivostuttavaa, sillä ääni kuuluu suoraan seinän takaa. Heippalapun jälkeen on kuitenkin hiljentynyt toistaiseksi ja minä saan nukkua rauhassa. Herään töihin yleensä 4:15, joten en yhtään haluaisi uhrata yöunta tuntiakaan.