Rävsta

Neljä viikkoa vielä jäljellä täällä ja sitten palaan takaisin Suomeen. Tänään oli vihdoin ja viimein taas vapaapäivä. Yhden vapaapäivän vuoksi en viitsi lähteä pyörimään Tukholmaan, joten pitkien yöunien jälkeen lähdin tuttuun tapaan kävelemään. Kävin Rävstan metsissä myös syömässä mustikoita. Äiti soitti samalla hetkellä, ja kysyttyään missä olen, kommentoi hän vastaukseeni: "Eikö nuoren ihmisen pitäisi olla kaupungilla bilettämässä vapaapäivänä eikä metsässä pyörimässä?" hehe. Mua ei varmana nyt saisi tänään minnekkään kaupungille. Ruotsalaisten kahvittelukulttuurikaan ei muhun ole iskenyt, koska kaikkialla on niin tajuttoman kallista. Ensimmäisen palkkapäivän jälkeen muutuin vähän pihiksi. Pakko säästää myös sinne Uuden-Seelannin reissulle. Monesti olen lisäksi tässäkin blogissa kertonut että viihdyn omissa oloissani paljon.. siksi tykkään kävellä ympäriinsä ulkona. Rauhallista, rentouttavaa, liikunallista ja ihan täydellinen hiljaisuus keskellä ei mitään. Olenko vähän tylsä ihminen. Osaan paremmin luonnonsuojelualueet ulkoa kuin Tukholman nähtävyydet. Tule äiti tekemään pitkää päivää neljän tunnin työmatkalla niin katsotaan kuka jaksaa olla sosiaalinen vapaapäivänä.

Nyt tuleva viikonloppu on kokonaan vapaa, joten ollaan mietitty työkavereiden kanssa baariin lähtemistä. Tulisi edes vähän käytyä ihmisten ilmoilla. Lähden myös muutaman viikon päästä Berliiniin siskoa katsomaan.

Noin viikko sitten kävin syömässä toisen Nordjobbarin kanssa. Istuttiin terassilla ja meidän ohi sattui kulkemaan eräs nordjobbari, jonka tunnisti helposti sinisestä "Finsk hemtjänst" t-paidasta (varmaan 80% nordjobbareista on siellä töissä). Päädyttiin tämän kolmannen norjdobbarin asunnolle laittamaan lasagnea ja juomaan punaviiniä. Yksi hauskimmista illoista pitkään aikaan. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja punaviinia. Saatan välillä olla vähän hankala ihminen, jos joudun väittelytilanteeseen, mutta pari punaviinilasia niin musta tulee maailmaa syleilevä kaikkien kaveri.

Söin juuri paketillisen riisikakkuja. Maustettu valkosipulilla ja kermaviilillä. Vähemmästäkin tulee huono olo.

Kello 5 ja sää useimmiten tälläinen töihin lähtiessä.

Husby

Kävin päivällä pyöräilemässä ja tapasin maailman huomionkipeimmän lampaan. Se oli itsekseen aitauksessa ja juoksi hirveetä vauhtia luokseni, kun pysähdyin ottamaan maisemasta valokuvaa. Hetken sitä siinä rapsuttelin ja lammas puski kättä vasten kuin kissa. Matkaa jatkaessani lammas jäi suorastaan huutamaan perääni :D voi reppanaa kun olisi halunnut mukaan, yleensähän lampaat ei kiinnostu ihmisistä yhtään.

Pyörälenkillä kohtasin myös kaksi raivostuttaa romania. Pysäyttivät huitoen maantiellä ja jotain "addressi-lahjoitus-paperia" tunkivat käteen. Hetken ihmettelin, että keitä nämä tyypit ovat, mutta sitten tajusin että huijausmielessä ovat liikkkeellä. Erikoista että noin syrjäseudulla liikkuvat. Varmaan tarkistivat onko asuntoja tyhjänä.

Nyt illalla olen laitellut työhakemuksia vähän sinne sun tänne, myös Uuteen-Seelantiin. Useampi tunti meni pohtiessa CV:n rakennetta ja cover lettereitä. Sain ainakin lähetettyä muutamaan paikkaan omasta mielestäni ihan hyvän hakemuksen. Toivottavasti eivät soita varoittamatta, jos haluavat ottaa yhteyttä. Puhelu maksaisi 1,70e minuutilta ja olisi vähän huono herätä keskellä yötä sekavana haastatteluun (meillä yö, heillä päivä ja toisinpäin). Toivon myös että saisin syksyksi keikkapaikan pääkaupunkiseudulta. Seurella ainakin näytti olevan haku päällä taas vaihteeksi.

Fred och kärlek. Ei mulla muuta.

Näkymä metrosta

Skogskyrkogården

Skogskyrkogården. Skuugsshyrkogoorden. Varmaan vaikeimmin lausuttava paikannimi tähän mennessä. Skogskyrkogården on todella iso hautausmaa, ihan nätin näköinen, mutta ei siellä paljon tavalliselle turistille ole nähtävää. Paitsi japanilaisille turisteille, joita nyt kiinnostaa kaikki mahdollinen. Käytiin toissapäivänä P:n kanssa siellä kuljeksimassa ja käveltiin sitten 6km takaisin Centralille. Hautausmaan paras nähtävyys oli kyllä peuraemo ja sen vasa. Ne eivät yhtään ihmistä kavahtaneet.

Olen niin helpottunut.. kolme päivää vapaata. Tuntuu että juuri sopivasti olen tulossa myös kipeäksi. Ehkä saan vihdoin nukuttua kunnolla. Nukahtaminen töiden jälkeen on tosi vaikeaa, käyn ihan ylikierroksilla eikä vireystila meinaa millään sammua. Sitten mä pyörin sängyssä parituntia hereillä ja ahdistun pelkästä ajatuksesta että kohta soi kännykän herätys. Nukun varmaan tämän päivän. Tiistaina ja ja keskiviikkona voi heittäytyä taas sosiaaliseksi.

Töissä eilen kuultua: "Kuis vanha sää oot? ai 22? No sähän oot jo ihan vanha ämmä :D"

Dementiaa sairastavien kanssa työskennellessä tuntuu välillä että voisi työskennellä myös panttivankineuvottelijana: molemmissa hommissa on ihan samanlaista suostuttelua, maanittelua ja luottamuksen hakemista. Voin ihan nähdä päässäni mielikuvan itsestäni puhelimen välityksellä keskustelemassa jonkun kaapparin kanssa: "Jaska heeeeii.... etsää sitä halluu tehdä... tuu tänne takas meillä on pullaa ja kahvia tarjolla!"

Ruotsiksi kirjoittaminen blogissa loppu tavallaan seinään.. oman oppimisen vuoksihan niin tein, mutta nyt ei väsyneenä huvita edes miettiä mitään ylimääräistä. Hyvä että multa sujuu edes suomenkielen kielioppi. Blogissa on muuten nyt vieraillut vähän päälle 2000 ihmistä.. päivittäin käy keskimäärin 5-25 katsojaa.. yli 100 silloin kun julkaisen jotakin. Hauskaa kun blogger näyttää tilastot ja maat mistä on vierailtu. Jotakuta kiinnostaa Intiassa mun tekemiset.

Ulkona ukkostaa jälleen. Ja lapset kiljuu ulkona joka kerta kun jylisee :D Hyvä syy jäädä sisälle pesemään pyykkkiä ja siivoamaan.

Trötthet

Piti tänään saada aikaan vaikka mitä, silti olen lähinnä nyhjännyt tietokoneen ääressä. Olisi pitänyt hakea töitä tai siivota, mutta tuntuu etten millään jaksa tehdä mitään. Sain aikaiseksi kuitenkin käydä kaupassa ja pienellä lenkillä. Lenkilläkin olo tuntui raskaalta, väsyneeltä ja tylsistyneeltä. Nautin aina ulkoilusta, mutta nyt halusin vain takaisin sänkyyn. Vapaapäiviä mulla ei ole hetkeen ollut, joten odotan kovasti ensiviikon alussa olevia vapaita. Haluaisin lähteä käymään vaikka missä, mutta rahat on vähissä koska kesäkuun palkkaa on tässä saanut odotella melkein kaksi kuukautta. Voi pyhä valitus sentään :D Väsymys on ihan omaa syytä, mitäs revin itseäni joka suuntaan.

Olen tosi epäsosiaalinen Nordjobinkin suunnalla. Usein kaikki tapahtumat ovat melko myöhään tai silloin kun olen töissä. Jos asuisin Tukholmassa, kävisin niissä ehkä enemmän kun matkantekoon ei kuluisi niin kauan. Toisaalta en kyllä jaksakaan olla koko ajan sosiaalinen ja ihmisten ympäröimänä. Olen saanut täältä muutaman hyvän ystävän, joita näen silloin tällöin. Töissäkin on paljon omanikäistä kivaa väkeä, joten eiköhän mun sosiaalinen kiintiökin ole tarpeeksi täysi. Nautin paljon omasta rauhasta, yksinolemisesta ja luonnosta. Siksi tykkään asua Märstassa. Täällä ei ole kiirettä minnekkään.

Pari päivää sitten ulkona ollessani meinasin kävellä turhan lähelle kyytä. Kuljin pellolla polkua pitkin, kuuntelin musiikkia, enkä yhtään katsonut jalkoihini vaan ihailin maisemia. Pysähdyin ottamaan kuvaa jostain kukasta. Kyyryssä ollessani katsoin oikealle puolelleni ja sekunnissa lähdin räjähtävällä nopeudella kauemmas, kun tajusin että siinä on käärme pää pystyssä sihisemässä. Kauemmaksi päästyäni tulinkin takaisin lähemmäksi, sillä halusin ottaa kyystä kuvan. Kuvaa ottaessani käärme lähti luikertelemaan kohti ja minä vaan jatkoin kuvien napsimista. Oletin että kyllä se lähtee isompaansa karkuun, mutta ei, lähemmäs tuli vaan. Taas pikapikaa peräännyin ja lähdin sitten kävelemään poispäin. Säpsähtelin loppumatkan ajan pelkkien etanoidenkin vuoksi kun jäi tilanne kuumottelemaan. En tykkää yhtään käärmeistä vaikka luontoäidin luomia ovatkin.

Laitoin "heippalapun" naapurille. Olen herännyt lähes jokaikinen aamuyö kolmen ja neljän välillä naapurin kovaääniseen puheeseen. Välillä se kiistelee jonkun kanssa, välillä nauraa sydämensä pohjasta. Hemmetin raivostuttavaa, sillä ääni kuuluu suoraan seinän takaa. Heippalapun jälkeen on kuitenkin hiljentynyt toistaiseksi ja minä saan nukkua rauhassa. Herään töihin yleensä 4:15, joten en yhtään haluaisi uhrata yöunta tuntiakaan.

Upplands Väsby

Menin eilen junalla Upplands Väsbyn asemalle, josta lähdin kävelemään ihan sattumanvaraisesti eteenpäin. Tuli tehtyä lopulta 15 kilometrin lenkki, sillä kivan sään vuoksi tuli vain käveltyä ja käveltyä eteenpäin suunnasta välittämättä. Loppukilometreillä olo oli tosi heikko ilman vettä, mutta söin janooni metsästä löytyneitä mustikoita. Siinä keskellä metsää mättään päällä istuessani, sormet ja huulet sinisinä mustikoista, tunsin olevani kirjaimellisesti vähän elukka :D Mutta olotila ja auringon aiheuttama heikotus paranivat ainakin hetkeksi.

Kuvat on vähän heikkolaatuisia tällä kertaa.  Valkotasapaino ja tarkennus ovat miten sattuu. Yritin vähän parannella niitä muokkaamalla, mutta eipä paljoa auttanut. Kaikki kuvat tässä blogissa on otettu Iphonella ja käytän kuvienmuokkaukseen erilaisia sovelluksia. Paljon nopeampaa ja helpompaa, kuin että ryhtyisin järkkäriäni käyttämään ja siirtelemään kuvia koneelle. Mutta se laatu on kyllä parempi järkkärillä.

Sain Soneralta 3kk:n kokeilujakson Spotifyihin. Aika kiva, tykkään noista soittolistoista. En ole ennen käyttänytkään koko ohjelmaa.

Duvbo

Olen ollut viimeiset kaksi viikkoa erään henkilön asunnossa talonvahtina. Wi-fin puuttumisen vuoksi en ole myöskään päivittänyt tänne hetkeen mitään. Ei kyllä olisikaan mitään päivitettävää, olen löhönnyt lähinnä sohvan ja sängyn välimaastossa sekä käynyt töissä. Saavuin juuri äsken takaisin Märstaan ja olinkin vähän kaivannut jälleen maaseudun rauhaan. Oli kuitenkin täyttä luksusta olla isossa hienossa talossa yksin. Harmi vaan kun satoi lähes koko ajan, niin ulkona ei voinut tehdä mitään. Kesä taitaa olla jo ohi? Siltä ainakin vahvasti tuntuu.

1/3:sta aurinkoisesta päivästä kahteen viikkoon

Työkavereiden kanssa vietettiin alkuviikosta mukava ilta grillaten ja saunoen. Grillin sytyttäminen oli oma haasteensa, mutta hitaudesta huolimatta saatiin kuitenkin grillattua. Yritin myös "leipoa" porkkanakakun. Työkavereiden mielestä ihan ok, mutta minulle (marttyyrille) ei kelvannut :D Tein ihan älyttömiä virheitä leipoessa, kun en jaksanut seurata ohjeita ja lopputulos oli sitten mitä oli: biojätettä.

Sisäinen animehörhöni ei voinut vastustaa

Märstaanpäin tullessani olin romanityyliin levittäytynyt metrossa penkeille laukkujeni ja kassieni kanssa. Vastapäätä istui pari vanhempaa miestä, molemmilla tölkit kädessä ja pieni alkuhumala päällä. Toiselta tippui vahingossa juoma lattialle mun jalkojen juureen. En vaivautunut edes ottamaan kuulokkeita pois korvista, hänen osoittaessaan lattiaa ja sanoessa jotain. Suomalaiseen tapaan mulkaisin ja pyöräytin silmiäni. Känniääliöt, ajattelin. Tämä mies kuitenkin yllätti siinä mielessä, että hän omilla kengillään esti oluen valumisen minun kenkieni luokse, piti siis jalkaansa siinä tiellä ja näytti nolostuneelta. Nauratti tämä herrasmiehen ele.

Grillin sytytyksessäkään ei mennyt kuin tunti

Muutoin ei kuulu mitään erikoista. Kesätyö on nyt puolessavälissä.. vaikeeta uskoa. Aika vaan menee ja menee. Täällä ollessa on ollut myös aikaa pohtia mitä tapahtuu tulevaisuudessa.. mitä teen ja missä meen. Vähän jännittää mun tulevat kuviot, joista en kuitenkaan ääneen paljoa puhu, ennenkuin olen satavarma päätöksestäni. Olen hyvällä tavalla levoton ihminen: aina on ollut halu nähdä ja kokea kaikkea uutta. En tykkäisi yhtään, jos ei olisi vapautta mennä ja valita mitä elämällään haluaa tehdä. Valmistumiseen on 5kk.

Asiasta ihan toiseen: menen kaverin kanssa katsomaan sunnuntaina Magic Mike XXL elokuvan (se stripparielokuva :D). En pysty katsomaan trailereitakaan kyseisestä leffasta  normaalilla ilmeellä yläosattomien miesten takia. Pokka ei pidä.

Note to self: tummasuklaalla ei voi korvata valkosuklaata

Ja loppuun kukkakuvia. Mulle on kehittynyt ihan pakkomielle kuvata ruusuja.

Kukat kiitoksena talon omistajalle

Lund

Jos olisin ylipisto-opiskelija, haluaisin asua Lundissa. Yksi kivoimmista pikkukaupungeista, jossa olen Ruotsissa ollessani vieraillut. Paljon hienoja yliopistorakennuksia ja kahviloita. Kierreltiin ja katseltiin vähän sekä käytiin aamupalalla keskustassa. Aikaa ei ollut valitettavasti paria tuntia enempää Lundissa vierailuun, sillä vuokra-auton piti olla palautettuna kahdeksaan mennessä Tukholman keskustassa. 

Lundista lähdettiin siis ajamaan suoraan takaisin. Ajoin osan matkasta ja pienestä jännitys-ahdistuksesta huolimatta kaikki sujui ihan hyvin. En ollut ajanut muutamaan vuoteen joten ajaminen ruuhkassa herätti voimakkaita tunteita. Etenkin idiootteja autonratissa kohtaan. Olen kuitenkin nykyään paljon hillitympi road ragessani, vaikka välillä kiroilin ihan älyttömästi jos joku toinen törttöili liikenteessä :D Tukholman keskustassa en uskaltanut ajaa, joten vaihdettiin kuskia kun saatiin ensin siistittyä autoa bensiksellä. Olin jälleen kartanlukijana ja oltiin kuskin kanssa molemmat pinnat kireällä, koska keskustassa ajaminen on_aivan_kamalaa. Helsingin keskustassa ajaminen vielä sujuu molempien mielestä hyvin, mutta Tukholman keskusta.. en ikinä lähde sinne ajamaan. Kartan lukeminenkin tuotti vaikeuksia, sillä puhelimen navigaattori oli vähän jäljessä koko ajan, eikä näyttänyt yksisuuntaisia teitä tai tarpeeksi selkeästi mikä on tie ja mikä ei. Aika alkoi loppumaan ja meille tuli pienimuotoinen kiire. Jälleen kerran kartanlukijan (eli minun) virheiden takia ajomatka venyi, mutta ehdittiin juuri kymmenen minuuttia ennen kahdeksaa saamaan auto parkkiin vuokraamon luokse. Helpotus oli suuri kun vihdoin päästiin autosta ulos.