 |
| Teen meemit memegenetor appsilla |
Jag hade
tandläkaren idag för första gången på manga år och jag kan säga igen att
patchning håls är tortyr. Bara ljudet av borren fick mig ylade som ett litet
djur. Jag var tvungen att gå på privat, darför kommunala gick en tid för juli,
när jag är redan i Sverige. Privata företag kostade gangska mycket och darför
jag lämnade lokalbedövning (det skulle ha kostat). En litet hål lämnades utan
säten också. Det kan behandlas under hösten. Tandläkare var snäll och sade om
jag ska ha olidlig smärta, hon ska ge bedövningsmedel för fri. Men jag behövde
ingen bedövningsmedel och klara sig utan
stort trauma. Jag kan bara skylla mig själv men hur kan få jag tre hålens när
jag tvätta mina tänderna två eller tre gånger om dagen och äta rimligen godis?
För ett par år sedan jag hade rotbehandling som lämnade stora ångest mot
tanvård. Därför jag är rädd. Ingenting ont så mycket som förstörelsen av rötterna från en tand. Blotta
tanken höjer pulsen :D
Veckor gå
fort och i samma takt kommer att minska min nattsöm på grund av stress. Bara
två veckor kvar tills jag packa varorna och flytta till Stockholm för hela sommar.
Jag vet inte om jag är mer upphetsad eller upprörd. Jag började min job 26/5 så
jag har några dagar att utforska omgivningarna och organisera saker. Att få ett
job hade några mindre problem men de är en svunnen tid. Jag är verkligen glad
att jag har ett sommarjobb. Jag kommer
inte att berätta mer i detalj I mitt arbete, men jag kan berätta att jag ska
arbete för sjukvården, liksom de flesta nordjobbare. Jag är försiktig av min
privatliv och vad jag skriva för andra. Jag vill inte berätta mig något alltför
personliga.
Svenska språket oroar mer varje dag. Jag har studerat självständigt,
men förtroende för min flerspråkig är svag. Jag lär bäst när jag leta efter nya
ord och skriva det. Därför gillar jag att göra notera på lektionen. Alla andra
nordjobbare verkar vara riktigt bra i svenska, men eftersom över hundra kommer
till Stockholm, tror inte att jag är den svagaste tala. Det var verkligen
pinsamt att prata i telefon med Nordjobb anställd. Samtalet kom oväntat och jag
hade inte tid för förbereda. Jag fick några ord med svenska men sedan var
tvungen att byta till engelska. Lyckligt motpart var förståelse. Hon undrade
att jag talar inte svenska så bra so hon antog. På applikation laser att jag
har “tillfredsställande” svenska. Många undrar varför jag sökade job från
Sverige. Det främsta skälet är att jag vill gå ut av finska och lära sig
svenska språket. Jag läsa och skriva
bättre än tala. Hörförståelse (särskilt riikinruotsi)är verkligen svårt. Hoppas
att arbetsplatsen är förståelse för mig och ge tid att lära. Jag kommer att
kunna diskutera med patienten men fritidsrelaterade frågor är svart därför jag
ha gangska liten vokabulär. Jag lyssnar varje dag radio Yle Extreme. De har bra
music och roliga presentatörer. Jag förstår inte allt, men jag vet vad de
pratar om.
Fred och
kärlek.
Kävin tänään hammaslääkärissä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ja voin todeta jälleen, että reikien paikkaus on ihan hirveetä kidutusta. Pelkkä poran ääni sai minut ulisemaan kuin pieni eläin. Jouduin käymään yksityisellä, koska kunnalliselle sain ajan vasta keväälle, jolloin olen Ruotsissa. Yksityisellä käynti maksoi melko ruhtinaallisesti, jonka vuoksi jätin puudutteenkin ottamatta, jotta käynti tulisi edes hieman halvemmaksi. Yksi pieni reikäkin jätettiin paikkaamatta. Ihana hammaslääkäri kuitenkin suhtautui minuun säälivästi ja sanoi että laittaa puudutteen ilmaiseksi jos kipu on ihan sietämätöntä. Puudutetta ei kuitenkaan tarvittu ja selvisin käynnistä ilman suurempaa henkistä traumaa. Ihan voin itseäni tästäkin käynnistä syyttää, mutta miten ihmeessä mulla voi olla kolme reikää kun pesen hampaita 2-3 kertaa päivässä ja syön melko kohtuullisesti makeaa? Parin vuoden takaisesta juurihoidosta mulle jäi iso ahdistus koko hammashoitoa vastaan, joten siksi pelottaa käydä hammaslääkärillä. Mikään ei satu yhtä paljon kuin se hermojen tuhoaminen sieltä hampaasta. Pelkkä ajatuskin nostattaa pulssia.
Viikot kuluu naurettavan nopeasti ja mun yöunet vähenee samalla tahdilla jännityksen vuoksi. Enää kaksi viikkoa kunnes pakkaan tavarat ja lähden Tukholmaan koko kesäksi. En tiedä olenko enemmän innoissani vai kauhuissani. Aloitan työt 26/5, joten onneksi siinä on pari päivää aikaa tutustua ympäristöön ja hankkia kaikki tarpeellinen. Työpaikan saamisessa oli pieniä vastoinkäymisiä, mutta nyt minulla on vihdoin töitä, mistä olen hurjan onnellinen. Tarkemmin tuskin tulen kertomaan työpaikastani tai työstäni, mutta hoitoalalla ollaan, kuten lähes kaikki muutkin nordjobbarit. Olen aika tarkka yksityisyydestä ja siitä mitä kirjoitan muiden luettavaksi. En halua kertoa itsestänikään mitään liian henkilökohtaista. Ruotsinkieli huolestuttaa päivä päivältä enemmän. Olen itsenäisesti opiskellut, mutta silti luottamus omaan kielitaitoon on heikko. Opin kielen parhaiten kun saan etsiä uusia sanoja ja kirjoittaa niitä ylös. Siksi tykkään tehdä myös muistiinpanoja tunneilla. Kaikki muut nordjobbarit tuntuvat olevan todella hyviä ruotsinkielessä, mutta koska meitä lähtee Tukholmaan yli sata nuorta, niin tuskin olen se heikoin kielipää, joka ei pysty keskustelemaan mistään. Oli kyllä noloa puhua puhelimessa Nordjobin henkilökuntaan kuuluvan kanssa. Puhelu tuli yllättäen enkä ehtinyt varautua. Tietenkin siinä kävi niin, etten saanut kuin pari sanaa ruotsia sönkötettyä, kunnes oli pakko vaihtaa englantiin. Onneksi vastapuoli oli ymmärtäväinen, vaikka ihmettelikin, etten puhukaan niin hyvin ruotsia kuin hän oletti. No, hakemuksessa lukee ruotsinkielen kohdalla "tyydyttävä". Sillä en lähtisi sillä liikoja olettamaan. Moni varmaan ihmettelee miksi edes hain töitä Ruotsista. Luen ja kirjoitan ihan hyvin, mutta kuulunymmärtäminen (varsinkin riikinruotsin) on todella vaikeaa. Toivottavasti työpaikalla oltaisiin ymmärtäväisiä ja antaisivat minulle aikaa. Pystyn kyllä potilaiden kanssa keskustelemaan ruotsiksi, mutta vapaa-aikaan liittyvistä asioista on vaikea keskustella kun sanavarasto on vielä kovin suppea. Kuuntelen joka päivä Yle extremeä. Hyvää musiikkia ja hauskat juontajat. Kaikkea en tajua, mutta sen verran kuitenkin, että ymmärrän mistä puhuvat.
Rauhaa ja rakkautta. Toivotaan että mun suomenkielen kirjoitustaitokin tästä paranisi. Omat silmät sokeutuu kun joutuu lukemaan mitä on kirjoittanut.