Ensimmäinen työviikko

Huomenna tulee kuluneeksi ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa. Helppoa ei ole ollut mutta kyllä tästä selvitään! Mun suurimmaksi ongelmaksi alussa muodostui ehkä se tunne että ohjaajani ei pidä minusta.. tunsin olevani taakka, en saavani tarpeeksi ohjausta ja kannustavaa asennetta vaikka tämä ohjaaja onkin todella fiksu ja tietää kaikesta kaiken kun kysyin jotain. Mutta nyt on tainnut ohjaaja vaihtua, sillä vaikka olen samassa vuorossa niin minut on merkitty jollekulle toiselle? :D ei tosin haittaa, nämä muutamat muut ohjaat ovat olleet todella kivoja, kannustavaisia ja opettavaisia, joten olen saanut takaisin itseluottamusta. Osastolla on muutenkin hyvä yhteishenki ja kaikki ovat olleet oikein ystävällisiä..

Ylin kuva kertoo täsmälleen miltä musta tuntuu kuunnella raporttia välillä.. ruotsinkielen kanssa on hankaluuksia, mutta onneksi moni tajuaa puhua mulle vähän yksinkertaisemmin. Mun kielitaitoa on kyllä myös kehuttu ja ihmetelty kuinka olen neljässä kuukaudessa oppinut puhumaan näin hyvin ruotsia (ihan oikeasti ,kun tulin Tukholmaan toukokuussa, niin en osannut sanoa kuin tyyliin "sitta och vänta" "ta dina läkemedel" "hur mår du?" "har du ont?" ja muut perusfraasit.

Opiskelen joka päivä töiden jälkeen jotakin.. sairauksia tai sanoja. Olen ihan poikki. Käyn myös vähän ylikierroksilla koko ajan, joten en saa nukuttua kuin 4-6h yössä koska ei vaan väsytä. Ihme kyllä, en ole aamuisinkaan väsynyt.. menen töihin jopa 45min aikaisemmin lukemaan potilastietoja, jotta varmasti olen perillä päivän tapahtumista. Heh, ihailen jopa omaa motivaatiotani. No, ei ole rahaa eikä oikein ystäviäkään täällä vielä joten mitäpä sitä muutakaan tekisi töiden jälkeen. Aloitan onneksi viulutunnit ensikuussa, jolloin saan vähän muutakin ajateltavaa.

Osasto on aika vaikea. Paljon huomioonotettavia asioita ja akuuttitilanteita. Voi sitä avuttomuuden tunnetta kun en pystynyt kuin katsomaan vierestä kun muut tekevät mitä pitää. Olo oli muutenkin hyvin epävarma valmiiksi ohjauksen puutteen vuoksi.. ja kun olen epävarma, en osaa olla oma-aloitteinen. Olisin varmaan voinut ottaa asian puheeksi heti alussa ohjaajan kanssa, mutta tuntuu se silti niin vaikealta sanoa "anteeksi, ohjaisitko enemmän" kun hän ei kysynyt minulta mitään. Ehkä hän oletti että osaisin enemmän tms... mutta mun osaaminen on nyt ihan opiskelijan tasolla, koska ensimmäinen työpaikka ja opinnoista 2 vuotta. Muut hoitajat ovat olleet hyvinkin ymmärtäväisiä.. ymmärtävät myös että vaikka en tajua jotain asiaa ruotsiksi, se ei tarkoita etten tietäisi mitä se tarkoittaa.

Hyvä on ollut myös huomata kuinka täällä lääkärit eivät ole jumalasta seuraavia, vaan osa työyhteisöä ja tiimityöskentely on todella vahvassa roolissa muutenkin. Jee! ei pelota mennä juttelemaan lääkäreille ja kysymään ohjeita.

Jännitystä ilmassa

En ole saanut uusia blogisivuja tai mitään muutakaan blogin puolella aikaiseksi. Ei tosin haittaa, sillä SAIN TYÖPAIKAN! Kävin useammassa haastattelussa ja lopulta olinkin tilanteessa, jossa sain valita minne menen töihin.. olin ihan yllättynyt, sillä olin melko varma että ei kukaan huoli kokematonta sairaanhoitajaa, joka ei osaa kunnolla puhua ruotsia. Noo.. nyt ollaankin sitten tilanteessa että työt alkaa HUOMENNA. Vietin viimeiset kaksi viikkoa Suomessa kavereita ja perhettä nähden ja tulin toissapäivänä takaisin Tukholmaan. Unettomia öitä oli useampia, sillä en saanut jännitykseltäni nukuttua.

Muutin myös uuteen vuokrakämppään, pieneen kalustettuun kaksioon. Aivan ihana ja kivan neutraalisti sisustettu. Asun vain muutaman kilometrin päässä työpaikastani, joten lyhyt työmatkakin on iso iso plussa. Kunhan vain eivät nyt potkisi pois kummastakaan :D

 

Kissavahtina

Katson ihan hysteerisesti kelloa ja kuinka se menee vauhdilla eteenpäin. En saanut tänään illalla mitään oikein aikaiseksi metsälenkin jälkeen (kuin syötyä litran jäätelöä ja katsottua family guyta). Takaraivossa on tunne, että ehkä pitäisi jotenkin valmistautua, mutta järki kuitenkin sanoo että liian myöhäistä. Turha valmistautua mitenkään. Pitää vain mennä niillä eväillä jotka tällä hetkellä on ja toivoa että se riittää.

Työhaastattelu look

Onneksi menen kuitenkin iltavuoroon. Jännitän ihan hirveästi, en ole ikinä elämässäni varmaan jännittänyt mitään näin paljon. Uuteen-Seelantiin lähteminenkin oli ihan pikkujuttu tähän verrattuna :D Olen menossa nyt ensimmäistä kertaa sairaanhoitajaksi, vielä akuuttiosastolla ja opinnoistakin on kulunut melkein kaksi vuotta. Lycka till för mig.

Työhaastattelut sujuivat kaikki oikein hyvin (yllätyin ihan) paitsi tämän nykyisen paikan, johon nyt olen menossa. Heh, meinasin kirjaimellisesti pyörtyä kauhusta ja häpeästä. Tulin työhaastatteluun vieläpä väärään aikaankin.. meni puhelimessa nio ja tio vähän sekaisin näköjään. Minut haastatteli tiukan oloinen osastonhoitaja, joka puhui nopeasti ja hyvin tukholmalaisittain. Ilmeeni oli varmaan aika hieno kun tajusin että ei helvetti, en ihan oikeasti pysy mukana ja vastailin kysymyksiinkin vähän hassusti. Yhden kysymyksen kohdalla jäädyin täysin: onko sinun persoonassasi jotain mitä pitäisi muuttaa? en osannut antaa suoraa vastausta, änkytin vain. Hiki virtasi selkää pitkin ja osastonhoitaja näytti minulle osastoa.. lopulta kysyi "no, kiinnostaako?". Juu-u, kaikki on hienoa ja uutta tekniikkaa, en ole nähnyt puoliakaan näistä laitteista ja ai.... teillä on ambulanssiplatformi heti osastolle? hehheh joo kyllä mä teille voin tulla jos otatte.

Yritän psyykata itseäni 'olen ansainnut tämän' 'olen kohdannut pahempaakin' mantralla. Kylmät väreet kuitenkin menee huomista ajatellessa. Näen sieluni silmin miten tämä tulee etenemään: kahvihuoneessa joku kysyy arkisen kysymyksen jota en ymmärrä ja johon en osaa vastata. Siinä sitten tuijotellaan hetken toisiamme ja joku erehtyy kysymään "miksi halusit Ruotsiin jos et puhu kieltä?"

Onneksi mulla on paljon tsemppaavia kavereita jotka ovat varmaan kyllästyneet mun ainaiseen valitukseen :D

Jos jollekulle on vähän epäselvää: Lähdin Uudesta-Seelannista huhtikuussa, kävin siinä välissä Australiassa ja Rarotongalla, olin Suomessa toukokuun ja muutin 29.5 Tukholmaan. Asuin inneboendena ruotsalaisen naisen luona 2kk, muutin 1kk työkaverille ja nyt omaan kämppään. Koko kesän olin töissä lähihoitajana suomalaisessa vanhainkodissa etelä-tukholmassa. Hain laillistuksen, etsin töitä ja sain työpaikan. Siinä tiivistettynä viimeinen puolivuotta.