Rarotonga part 1

Kia Orana - Yleisin tervehdysmuoto, tervetuloa/hauska tavata

Jos nyt kirjoittaisin vähän positiivisimmista asioista.. kuten Rarotongasta! Suosikki paikkani kaikista tähänastisista maista, joissa olen ollut. Alla olevasta kuvasta näkyy missä Rarotonga (joka kuuluu Cookin saariryhmään) sijaitsee. Rarotonga on siis pääsaari, 30km ympäriajettuna. 100 vuotta sitten paikallinen Maori väestö on vielä harrastanut kannibalismia ja ollut kovin heimouskovaisia omine seremonioineen. Kristittyjen tultua moni asia muuttui ja Rarotongasta muodostui vähitellen suosittu Honey Moon kohde ja turistikeskus. Paikalliset puhuvat omaa maori kieltään, joka eroaa hieman Uuden-Seelannin maorista. Kaikki polynesialaiset ovat kuitenkin alkujaan "samasta kanootista", mikä selittää kielen ja kulttuurin yhtäläisyydet.

Sain idean lähteä Rarotongalle kun olin työskennellyt Uudessa-Seelannissa Tongalaisen asiakkaan luona Aucklandissa. Mietin pitkään lähteäkkö Tongalle vai Rarotongalle, päädyin hänen suosituksestaan jälkimmäiselle. Rarotonga on kuulemma kauniimpi.

Saavuin Rarotongalle keskiviikkona aamuyöllä. Vastassa oli varaamani hostellin omistaja Tisa, josta olin lukenut netissä aika hurjia juttuja. Olin varautunut ja vähän pelkäsinkin häntä etukäteen, mutta turhaan. Tiukka täti, mutta kunhan sääntöjä noudatti niin ei tullut ongelmia. Muutama muukin saapui samalla lentokoneella ja yön pimeydessä ajoimme kuhmuraista tietä pakettiautolla hostellille. Ilma oli kuuma ja kostea. Ja minä samalla yritin sulatella tunteja aikaisemmin läpikäymääni eroa. Aamulla heräsin kovin huono-oloisena ja väsyneenä, sekä todella ujona. Moni hostellin asukas tunsi toisensa jo useamman viikon ajan, mutta pääsin kuitenkin nopeasti mukaan porukkaan kuten aina.

Ensimmäisenä päivänä liityin kahden ahvenanmaalaisen tytön (oli aika erikoista kohdata suomalaisia..) seuraan, koska he päättivät liftata keskustaan, niin menin sitten mukana. Rarotongalla on ainoastaan YKSI tie, jota pitkin pääsee saaren ympäri molempiin suuntiin. Mahdotonta siis eksyä, varsinkin kun tietä on vain se 30km ympyrää. Kävimme katsomassa keskustaa ja kauppoja. Liftasimme vähän lisää, tapasimme todella kivoja ihmisiä ja unohdin exältäni "nyysimät" aurinkolasit yhteen autoon.. tiesin kuitenkin mihin autoa ajanut pariskunta meni, joten kokeilin käydä heitä etsimässä, sillä näin aurinkolasit auton takapenkillä. Joo vähän erikoista joidenkin aurinkolasien perään murehtia, mutta mulla oli niille iso tunnearvo. En löytänyt pariskuntaa, mutta jätin heidän autonsa ikkunaan lapun jossa pyysin palauttamaan lasit hotellinsa respaan. Kävelin takaisin kavereideni luokse ja tirautin muutaman kyyneleenkin. Olin väsynyt, nälkäinen ja lasien hävittäminen otti pahemman kerran päähän. Meitä kohti käveli amerikkalainen nainen, joka katsoi minua kuin orpolasta ja totesi "oh dear! you look like you need some food now!". Hänen toimestaan meidät kutsuttiin heidän vuokraamaansa huvilaan, jossa oli privaatti uima-allas ja kiva näköala. Hengasimme hänen 17-vuotiaan pojan kanssa ja söimme naisen tekemää spagettiakin.. puhukaamme sääliruoasta, mutta oli muuten hyvää. Kiittelin naista miljoona kertaa ja mielialanikin parani heti. Menin myös ensimmäistä kertaa uimaan.. vesi oli ihanan lämmintä. Myöhemmin kävin kyselemässä aurinkolasieni perään, jotka myös sain takaisin. Hyvä loppu päivälle. Auringon laskiessa liftattiin takaisin hostellille.

Vuokrasin heti seuraavana päivänä skootterin itselleni. Rakastan ajoneuvoja ja sitä vapauden tunnetta kun voi ajella ympäri saarta. Jouduin käymään poliisiasemalla hakemassa Cookin saarten ajokortin, joka maksoi n. 20e. Kiva matkamuisto, sillä korttiin otettiin myös kuvakin. Skootterivuokraus maksoi noin 17e päivä, todellakin hintansa arvoista. Liftaamallakin pääsi helposti kaikkialle mutta halusin silti mieluummin kulkea skootterilla. Kyydissä minulla oli yleensä joku muukin jos lähdettiin porukalla liikkeelle. En ollut kymmeneen vuoteen ajanut skootterilla, joten alkuun ajaminen oli todella pelottavaa ja vähän kankeaa. Kääntyminen tuotti vaikeuksia mutta selvisin kaatumatta.

Harmi mulla ei ole nyt kovin paljon kuvia Rarotongalta, sillä kameran laturini hajosi jostain syystä ja rupesi mystisesti toimimaan Australiassa. En muutenkaan jaksanut mitenkään ahkerasti kuvata.. tyydyin videokuvaamaan sukeltamista GoProlla. Haluaisin editoida niitä videoita, mutta oma kannettavani ei pysty pyörittämään HD videolaatua sitten yhtään.

Rarotongan parhaimpiin puoliin kuuluvat ehdottomasti upeat hiekkarannat. Rakastin snorklata ja lillua vedessä. Vesi oli todellakin niin lämmintä että siinä pystyi makoilemaan monta tuntia putkeen. Kävin uimassa joka päivä ja otin paljon aurinkoa. Joinakin päivinä satoi, jolloin kaikki hengailivat hostellilla, juotiin ja pelattiin korttia. Mulla kävi kuitenkin tuuri epävakaiden ilmojen kanssa ja sain osakseni kuukauden aurinkoisimmat päivät.

Muuta tekemistä Rarotongalla oli myös markkinat, ruokajuhlat, keskusta, vaellusreitit (skippasin suosiolla, Uudessa-Seelannissa tuli käveltyä ihan tarpeeksi), RUOKARUOKARUOKA.. vaikka mulla ei ollut hirveästi rahaa tuhlata syömiseen niin tykkäsin hirmupaljon kookoksesta, taro-vihanneksesta, paikallisesta bbq kanasta ja kalaburgereista. Paikallisten tanssi- ja lauluesityksiä oli myös tarjolla lähes joka päivä ilmaiseksi.

Tahdon takaisin

3 suomalaista ja loput saksalaisia

 

Tanssiesityksiä