Marjanpoimijat

Ensimmainen viikko toita takana mansikkafarmilla. Mulla on tanaan vapaapaiva, mutta Sophie on myymassa mansikoita. Olen lahinna siivonnut, kaynyt kaupassa ja nyt tulin hengaamaan hetkeksi kirjastolle. Masterton on niin pieni paikka etta taalla ei paase minnekkaan ilman autoa liikkumaan, joten tekemista ei ole ihan hirveasti. Ei haittaa minua, kiva valilla vaan olla tekematta yhtaan mitaan.

En suoraansanottuna uskonut etta kestaisin tuolla mansikkafarmilla ensimmaistakaan viikkoa. Tyossa itsessaan ei ole yhtaan mitaan vikaa, helppoa perushommaa, mutta meidan tyonantajan asenne tyontekijoita kohtaan on ihan kamala. Kaksi tyontekijaa ehti jo saada potkut  (ihan mitattomista syista) ensimmaisena viikkonaan ja yksi tyontekija vain katosi. Nalkuttamista, rahjaamista, valittamista ja jatkuvaa vittuilua. En ihmettele, ettei tuolla tyontekijat kauaa pysy toissa. 

Mulla ei kuitenkaan talla hetkella ole mitaan valittamista ensimmaisen tyopaivan jalkeen. Ekan tyopaivan jalkeen olin ihan raivoissani. Olin saanut kunnon huudot ja tunsin oloni tosi tyhmaksi. Valituksen aiheetkin oli lahinna vaarinkasityksia. Pomo ei edes esitellyt itseaan kun ekaa kertaa tavattiin, luin nimen tyosopimuksesta. Tyontekijoiden nimia han ei edes vaivaudu opettelemaan koska kukaan ei ole kovin pitkaan toissa.

Parin paivan jalkeen onnistuin kuitenkin paasemaan pomon "suosioon" ja nayttamaan hanelle etten ole typera blondi. Arsyttaa, kun ihan oikeasti minua katsotaan valilla kuin bimboa rusketuksen, vaalean tukan ja hempeiden vaatevarien vuoksi (joo-o oonko vahan naisellistunut :D). No kuitenkin, pomo tykkaa musta nykyaan ja tietaa mun taustoista edes jotain. Paastiinkin sitten Sophien kanssa molemmat parempiin hommiin: myymaan marjoja kun muut poimii. Mina hoidan myymalaa ja pakkaan marjoja marketteihin, Sophie on joka paiva katukojulla myymassa. Pomonkin kanssa valit on hyvat (niin kauan kun en mokaa haha) joten uskallan kysya ja jutella. Jalkeenpain ajateltuna ihan kiva nainen, mutta huono johtamistyyli antaa ihan erilaisen kuvan.

Olin eilen torilla myymassa nelja tuntia. Tosi vilkasta ja hyvin meni marjat kaupaksi. Oli myos kiva olla valilla yksin tyoskentelemassa ja paasin ajamaan ensimmaista kertaa Uudessa-Seelannissa. 

Small talkkia paasin puhumaan ihan urakalla. Mua havettaa valilla niin paljon mun supervahva aksentti. Asiakkaat ei aina ymmarra minua, mutta en kylla minakaan heidan aksentista aina saa selvaa. Onneksi ihmiset on ystavallisia ja ymmartavaisia, kukaan ei viela ole hermostunut siihen etta ei saa selvaa.

Kayn thai/potkunyrkkeilemassa 3-4 kertaa viikossa parinsadan metrin paassa olevalla salilla. Maksaa vain 40$ kuukausi. Superkivaa minulle, silla sain tavallaan yhden kokeneen naisen "personal traineriksi" tunneille, silla aloittelijat on liian hepposia mulle (ai etta miten egoa hiveli kuulla tama tuntien vetajalta.. olen siis harrastanut Suomessa potkunyrkkeilya muutaman vuoden). Sophie ei tykannyt yhtaan, silla opetus tunneilla on vahan mita on.. siella on siis ihan aloittelijoita mukana, mutta tekniikkaa ei juurikaan opeteta. Varsinkaan Sophielle, joka ei ole ikina tehnyt mitaan tallaista, ei ole kiva juttu. Mulle opetus on ok, silla tiedan miten pitaa potkia ja lyoda ilman etta vaantaa itselta polvea nurin. Sophie paattikin jatkaa normaalilla kuntosalilla.

Meidan huone ei onneksi aina nayta romanileirilta kuten nyt

Perjantai pizzaa ja Shrek elokuva