Rotorua water rafting

En tieda suomenkielista termia talle mutta kutakuinkin kaytiin laskemassa vauhdikasta jokea pitkin kumiveneella. Oli aiiiiivan huippua, en ole ikina tehnyt mitaan vastaavaa. Loydettiin Grouponista hyva alennuskoodi, jolla saatiin 2-3 tunnin water rafting hintaan 66 dollaria. Meidan water rafting oli myos 5 grade, eli kaikista vaativin. Taman jalkeen mulla on niska ja selka olleet todella kipea. Vaikea tehda mitaan kun ei pysty paatakaan kaantamaan. En tippunut veneesta, mutta tipuin kyllakin veneeseen. Sophie puolestaan 7m korkean vesiputouksen jalkeen tippui kyydista. Onneksi kyydista tippuminen ei haittaa, silla eksyneet yksilot aina joku noukki omaan veneeseensa ja matka jatkui.

(Ollaan Sophien kanssa etummaiset)

Kuvia

Satunnaisia kuvia sielta sun taalta :)

Villeja possuja! Niita sai paijata

Hot water beach. Kaiva kuoppa, istu, nauti ja yrita olla palamatta.

Cathedral Cove

Sophie ei halua herata

Hennatatuointeja

Coromandel Peninsula

En ole paivittanyt yhtaan mitaan muutamaan viikkoon, silla pienissa kaupungeissa ei ole kunnollista nettiyhtetta tai Wi-Fia. Kaikki on kuitenkin edelleen hyvin, ei ole mitaan ihmeellista sattunut. Olen matkustanut Sophien kanssa nyt vahan paalle kaksi viikkoa autolla. Tuossa ajassa on kayty lapi Coromandel Peninsula, Rotorua, Raglan ja paljon muitakin paikkoja joiden nimet nyt vahan unohtuu. Talla hetkella ollaan Raglanissa. Lahdetaan huomenna viikonlopuksi kuitenkin takaisin Aucklandiin, silla Sophien pitaa katsastuttaa auto ja meille on tullut kirjeita hostellille. Aucklandista jatketaan matkaa vain vahan, silla saatiin (vihdoin ja viimein!) wwooffaus paikka ratsastuskeskukselta, joka sijaitsee Aucklandin lahella. Wwooffauspaikkoja on aika vaikea saada, silla matkaajia Uudessa-Seelannissa on todella paljon. Saa nahda kuinka sujuu, 6h toita joka paiva majoitusta ja ruokaa vastaan. Toivottavasti tyo on mahdollisimman paljon hevosiin liittyvaa..

Kavin muuten surffaamassa tanaan ekaa kertaa. Raglanissa on eraanlainen surffihostelli, tosi hyva, josta saa vuokrattua 30 dollarilla paivaksi markapuvun ja surffilaudan. Tosi halpaa. Mitaan opastusta ei otettu silla Sophie on surffannut aikaisemmin ja pystyi nain opettamaan minua alkeissa. Melkein onnistuin nousemaan seisomaan surffilaudalla, mutta kaaduin koko ajan. Tasapainon loytaminenkin oli ihan riittava haaste ekaan paivaan. Tykkasin kuitenkin, tosi kivaa mutta raskasta.

Alla on satunnaisessa jarjestuksessa kuvia eri paikoista. 

Valitusvirsi

Tahdon takaisin Aucklandiin. 

Paihiassa ei ole mitään vikaa, mutta en saa nukuttua tässä läävässä. Viimeksi eilen illalla joku känninen kaatui telttani päälle. Nuoret brittipojat ryhmänä on ehkä kauhein kombo, mitä tämä paikka on nähnyt.

Joudun tänään lähtemään hostellista pois, sillä varasin vain tähän päivään asti telttapaikan. Hengaan nyt hostellin keittiön sohvalla ja yritän miettiä miten pääsen takaisin Aucklandiin. Straylla on sellainen mielenkiintoinen juttu, että jos missaat bussin, niin Stray kumoaa kaikki tekemäsi varaukset, ellet soita heille heti. Tosi h*lvetin kiva juttu kuulla eilen puhelimessa. Nettisivuillahan tästä ei tietenkään mitään lue. Minun piti siis tänään lähteä bussilla Aucklandiin, mutta varaukseni poistettiin ja bussit (kaikki yhtiöt) ovat täynnä. Olen jonotuslistalla. Bussi lähtee kahden tunnin päästä. Menen paikan päälle katsomaan jättääkö joku tulematta, sillä se takaisi minulle paikan bussista. Ongelmana on myös että minulla on hostellivaraus tästä päivästä Aucklandista. En haluaisi maksaa yhtään ylimääräistä enää. Paihiassa lisäksi jokaikinen hostelli on täynnä. Kiva. Missäköhän sitä nukun teltassa, jos en mahdu bussiin tänään :D liftaamaan en suostu tuon eilisen häiriköinnin jälkeen. Eräs suomalainen heitti vitsin, että mitä enemmän vastoinkäymisiä, sitä kovempi reppureissaja.

// ok en mahtunut bussiin. Sain tästä samasta hostellista sänkypaikan yhdeksi yöksi. Ei muuten oikeasti paha, suhteellisen siisti huone. Tapasin vihdoin täällä jopa pari kivaa tyyppiä, paikallisia molemmat. Sisäpiha on myös paljon rauhallisempi kuin takapiha.

// aamun tunnelmia: vietin iltaa australiaisten tyttojen kanssa, jotka olivat loppuyosta todella humalassa.. kiskoivat vodka kuin aikuiset miehet.  Lahdin itse nukkumaan hyvissa ajoin ja herasin siihen, etta kaksi pilvea polttanut tyyppia tulee meteloimaan huoneeseen (nukkuivat myos siella). Samassa huoneessa ollut ruotsalainen tytto menetti hermot ihan taysin. Oli aika mielenkiintoista seurata tunnin kestanytta episodia. Olen nyt kirjastossa tietokoneella, yritan etsia toita. Kirjastotadit taalla ovat vahan nihkeeta porukkaa..

Cape Reinga

Eilen aamulla tein päiväretken Strayn bussilla Uuden-Seelannin pohjoisimpaan osaan: Cape Reingaan. Ihan loistava päivä, parhaimmat maisemat tähän mennessä. Reissu kesti 7am-18pm joten olin iltaan mennessä ihan poikki. Strayn bussit ovat siinä mielessä kivoja, ettei se ole vain paikasta A paikkaan B kuljetusta. Pysähdyimme välillä kivoissa paikoissa kuten kansallispuistossa, kahvilassa, 90 miles beachilla (todella upea!), hiekkadyyneillä ja lopulta Cape Reingassa. Kuljettajalla oli myös mielenkiintoiset jutut.

Hiekkadyynit oli mielenkiintoinen kokemus. Saatiin lainaan minisurffilaudat, joilla laskettiin hiekkamäkeä alas. Ei ollut ihan niin pelottavaa kuin mitä aluksi ajattelin, mutta hiekkadyynin päälle kiipeäminen oli raskasta.

90 miles beach on siis kirjaimellisesti 90 mailia pitkä hiekkaranta. Hiekka on puhtaan valkoista ja aallot voimakkaita. Uiminen siellä on myös suhteellisen vaarallista voimakkaan virtauksen takia. Takaisin tullessa ajettiin hiekalla ja nähtiin kuolleen valaan ruho!

Cape Reinga on maoreille pyhä paikka. Sieltä heidän sielunsa jatkavat kuolemanjälkeiseen elämään. Jossain oli kuulemma lähde, josta pitää sielun juoda jotta se pääsee jatkamaan matkaansa. Jos sielu ei juo, se jää maanpäälle. Paikan upeutta ei voi sanoin kuvailla, se pitää nähdä itse. Joinakin päivinä sieltä voi nähdä mm. valaita.

Hevosia, häiriköitä ja maoreja

Kävin aamulla ratsastamassa viiden muun henkilön kanssa. Tallilta tultiin hakemaan minua ja yhtä toista tyttöä, sillä muuten oltaisiin jouduttu kävelemään taas vaihteeksi tuota edellisen päivän moottoritietä pitkin. Saatiin myös kyyti takaisin.

Ratsastus kesti noin 2,5 tuntia. Käytiin katsomassa vähän maisemia tulivuoren päältä. Oli kivaa, sillä tykkään tosi paljon hevosista ja ratsastamisesta. Harmitti vain, etteivät antaneet mennä lujempaa kenenkään, sillä parilla henkilöllä oli ongelmia hevosten hallitsemisessa. Mulla oli nätisti käyttäytyvä, mutta hyvin energinen hevonen. Se olisi kovasti halunnut rynniä kaikkien ohi ja pistää juoksuksi :D Olen aikaisemmin käynyt muutaman kerran ratsastamassa, enkä pelkää yhtään hevosia, joten mulla ei ollut ongelmia ratsastuksen kansa. Aion ehdottomasti käydä uudelleen, mutta jossain muualla. Löysin yhden tallin, joka tekee vaelluksia hevosten kanssa Lord of the Rings- elokuvan maisemissa. Kyllä kelpaisi. Törkeän kallista, mutta varmasti hintansa arvoista.

Ratsastuksen jälkeen kävin teltassa nukkumassa hetken, sillä laiskalta ihmiseltä loppuu heti energia urheilusuorituksen jälkeen. Iltapäivälle piti vielä keksiä tekemistä, ja viereisen teltan brittipariskunnan suosituksesta lähdin kävellen käymään maorimuseossa.

Kävelin kaikessa rauhassa kadulla, kunnes ohitseni ajoi auto, josta miehet huutelivat, viheltivät ja tööttäilivät. Ignorasin heidät enkä edes katsonut autoon päin, jatkoin vain kävelemistä. Auto kuitenkin kääntyi ympäri ja pysähtyi taakseni. Miehet jatkoivat huutelua "hey girl!", mutta minä vain tyynesti kävelin eteenpäin. Kuulin kuinka takanani joku lähti juoksemaan, käännyin ympäri ja näin että yksi huutelijoista lähti juoksemaan perääni. En lähtenyt juoksemaan karkuun, päinvastoin, otin maailman murhaavimman ilmeen ja lähdin kulkemaan tätä juoksijaa kohti. Mies pysähtyi, kääntyi ja juoksi takaisin nauravien kavereidensa luokse. Pysähdyin  katsomaan, että mitä helvettiä, ja joku pojista huusi minulle aika törkeää tekstiä.. en halua edes kirjoittaa tähän mitä kaikkea minulle huudeltiin. Karjaisin takaisin, käännyin ja jatkoin kävelemistä maorimuseolle. Pysyin todella tyynenä koko tilanteen ajan, mutta jälkeenpäin olin ihan raivona. 

Inhoan joskus ihan älyttömästi miehiä. Tässä hostellissakin on tuollaisia samankaltaisia tyyppejä, jotka luulevat olevansa itsensä jumalan lahjoja maailmalle. Heillä ei ole mitään kunnioitusta naisia kohtaan, ja se tapa millä he puhuvat hostellin tytöistä.. oksettavaa, ihan oikeasti. Nuo minun  oli arviolta vain 18-25v. Vaikea sanoa olivatko intialaisia vai paikallisia. Aargh.. pistää koko tilanteen ajattelu taas ihan vihaiseksi. Autot tööttäilee melkein päivittäin, mutta tähän mennessä kukaan ei ole uskaltanut tulla lähelle. Pakko ihmetellä kyllä miksi, mulla on vähän likaiset vaatteet ja muutenkin rähjäinen olemus :D

Jotkut varmasti täällä hostellissa pitää mua kylmänä ja etäisenä ihmisenä, mutta sopii minulle. Minulla on ylpeyteni, en lähde yhdenkään idioottiporukan "peliin" mukaan. En halua heiltä huomiota millään tavalla, sillä se on loppupeleissä vain heidän egonsa kohottamista ja naisten nöyryyttämistä. Kuulostaa vähän hölmöltä sanoa, mutta kyllä vihdoin 23-vuotiaana tiedän nämä kuviot :D Kaikki eivät ole kavereitasi, kaikki eivät tahdo hyvää muille ihmisille. Joku saattaa esittää ystävällistä ja kiinnostunutta, vain nauraakseen sinulle selkäsi takana.

Älkää käsittäkö väärin, ei kaikki ole niin negatiivista kuin mitä tässä nyt avaudun. Tutustun todella helposti uusiin ihmisiin. Olen avoin kaikelle. Olen myös tavannut aivan ihania ja todella kivoja ihmisiä kaikkialla, mutta valikoin seurani huolella. Ne muutamat ihmiset, joille olen yrittänyt tässä Paihian hostellissa puhua, ovat katsoneet minua kuin idioottia. Harva edes tervehtii takaisin. Joo, ei ole minun paikkani tämä. Hostellin henkilökuntakin on vähän masentuneen oloista. 

Takaisin alkuperäiseen aiheeseen: jatkoin siis matkaani sinne Maorimuseolle. Upea paikka, se ei ollut vain tylsä näyttely vaan siellä näytettiin mm. lyhytelokuva ja museon ulkopuolella oli "maoritemppeli" sekä 12 tonnia painava maorien sotalaiva. Museo oli rannan ja metsän ääressä. Temppeli vihreän kukkulan päällä, josta näkyi upeat maisemat. Vietin siellä pari tuntia ja takaisin kävellessäni kuljin rantahiekalla nauttimassa auringonlaskusta,  etten vahingossakaan törmäisi niihin samoihin häiriköihin.

Iskä ja muut huolissaan olevat: kyllä mä

pärjään :D kadulla oli tuon häiriköinnin aikaan paljon muitakin ihmisiä, joten en siksi kokenut tilannetta niin uhkaavaksi tai edes harkinnut karkuun juoksemista. Turistit katsoivat kyllä sitä tilannetta vähän ihmeissään, mutta kukaan ei puuttunut (tuskin tajusivat) ja ehkä parempi niin.

Haruru Falls

// Ei kuvia tällä kertaa. Onnistuin jotenkin ihmeessä poistamaan kaikki tämänpäiväin kuvat kännykästä.. Harmi, mulla oli tosi kivoja kuvia mm. linnunpoikasista jotka opetteli lentämään :(

// Täällä "hostellissa" meno vaan yltyy.. En oo ikinä ollu näin levottomassa paikassa. "I want cocaine sooo badly!!" "He has the best pot in new Zealand" ... Siis mitä ... Kaikki kiljuu, huutaa ja juoksee tossa pihalla ympäriinsä. Parempi olla tulematta mun telttaa lähelle ellei halua oikeasti tappelua aloittaa aamuyöllä :D nämä reissaajat on vähän erilaisia kuin mun Haka Lodgen ihanat ystävät. Ps. teltassa on ihan kamalan ummehtunut haju vaikka tuuletin!

Olisin tänään halunnut menna kajakilla seilaamaan, mutta iltaa kohden tuuli yltyi todella kovaksi. Kajakkivuokraamon tyontekijakin sanoi ettei nyt ole hyva hetki lahtea, ellei halua paatya Fidzille. Vahan harmitti. Uiminenkaan ei hirveasti innostanut isojen aaltojen takia. Kysyin infopisteelta mita kannattaa tehda ja minne menna, mutta siella ei oltu hirvean innokkaita kertomaan yhtaan mitaan. Yleensa aina infopisteissa on innokasta porukkaa kertomassa minne paasee halvalla tai kavellen. Kajakkivuokraamon omistaja oli kuitenkin sanonut etta 4km paassa olisi joku vesiputous. Sinne siis. Oli muuten alyttoman huono idea lahtea kavelemaan, koska ainoa mahdollisuus paasta vesiutoukselle oli moottoritien pientare. Sain tyontekijalta kuitenkin sen kasityksen, etta pientaretta pitkin saa kavella, vaikka autot huristaa satasta ohi..

Ei ollut kiva kavella. Pelkasin valilla, silla autot ei yhtaan antaneet tilaa ja osa jopa toottaili. En tieda oliko toottailyn tarkoituksena sanoa "painu hittoon siita" vai "jaksaa jaksaa". Valilla myos pientare loppui kesken, valilla oli kunnolla tilaa kavella. En kuitenkaan kaantynyt takaisin vaikka mieli teki. Ajattelin etta otan taksin poispain, mutta vesiputoukselle olisi ensin paastava. Se vaivanen 4km tuntui ikuisuudelta vilkkaan moottoritien varressa. Perille paastyani olin vahan pettynyt, vesiputous ei ollut Whangarein tasoa. Ihan kiva kuitenkin, ja hauska oli seurata kajakilla melovia, jotka kaatuilivat vesiputouksen alla. Lahdin kavelemaan vaihteeksi yhta luontorettia. Kyltissa luki vain nimi, ei kilometreja, mutta oletin ettei se nyt niin pitka voi olla jos mitaan ei lue. Olin vaarassa. 12km edestakaisin, mika olisi ihan kiva, jos olisi enemman aikaa eika tarvitsisi miettia pimean tuloa tai poispaasya. 5km jalkeen kaannyin takaisin samaa reittia pitkin, silla alkoi satamaan ja olin ihan riittavan uupunut.

Ajatus takaisin Paihiaan kavelemisesta jalleen moottoritien varressa ei huvittanut ollenkaan.

Liftata en halunnut, silla uskon olevani vahan turhankin helppo kohde ryostettavaksi, koska liikun yksin. Menin vesiputouksen laheiselle parkkipaikalle ja ihan oikeasti jouduin hylkaamaan suomalaisen mentaliteetin ja ylpeyteni. Jouduin suorastaan ruinaamaan apua - eli tassa tapauksessa kyytia takaisin Paihiaan. Kysyin pariskunnilta ja lapsiperheilta, kaikki turisteja. He nauttivat pelkaavan enemman minua kuin mina heita. Saatanhan olla kalmankalpeana ja ripsivari levahtaneene vahan eksoottinen naky.. vahan kuin joku epamaarainen narkkari. Neljalta ensimmaiselta en saanut kyytia. Aloin olla sateessa vahan ahdistunut ja surullinen. Viidennen perheen torjuttua minut lahdin kavelemaan takaisin moottoritielle. Kaannyin kuitenkin katsomaan taaksepain, jolloin kyseisen perheen mies tuli luokseni ja sanoi vievansa minut Paihiaan, vaikka asuivat toisaalla. Olin ilmeisesti vahan saalittavan nakoinen ja herkistin taman perheen :D paasivat tekemaan varsinaista hyvantekevaisyytta. Moni ihmisista, joilta kysyin, kysyivat eiko Paihiaan ole ihan lyhyt matka. Onhan sinne, 4km kavelee helposti. Mutta se on se hemmetin moottoritie mika ahdistaa. Seka sade, pimean tulo ja uupumus. Tama kyseinen perhe, joka suostui minut heittamaan keskustaan, oli kotoisin Australiasta. Perheen isa oli poliisi. Olin niin helpottunut saadessani kyydin normaalin oloisilta ihmisilta. Kyydin pyytaminen tuntui paljon turvallisemmalta nain, silla pystyin valikoimaan kenelta kysyn.

Mita mina opin? 1) en kavele moottoritien varressa, inhoan autoja. 2) en lahde vasyneena yhtaan minnekkaan 3) en lahde illasta enaa extemporeena mihinkaan metsaan.

Vahan melkeinpa havettaa. 

Hostellille paastyani kavin suihkussa ja tulin tietokoneelle. En ole yhtaan sosiaalisella tuulella, silla vasyttaa niin alyttomasti. Ihmiset taalla on myos vahan aanekkaita. Ehka huomenna jaksan edes yrittaa jutella. Toi takapiha, jossa noi teltat sijaitsee, on ihan karmea. Talla hetkella se on niin tayteen ahdettu etta kaikki teltat on alle 0,5m paassa toisistaan. Tahan kun lisataan joukko humalaisia ihmisia ja kaikkien roskat, niin viihtyisasta ymparistosta voi vain haaveilla. Mutta 9e yo.. kivasti saastaa.

Ensimmaista kertaa tuntuu silta, etta yksin matkustaminen on kirjaimellisesti yksinaista. Ikava iski siella metikossa Sophieta kohtaan :D Onneksi kohta paastaan huristelee hanen autolla. Ei tarvitse enaa miettia minne paasee ja minne ei.

Jos jokin Uudessa-Seelannissa arsyttaa, niin se on julkisen liikenteen puute. Kaupungista toiseen paaseminen tosi helppoa, mutta kaupungeissa (lukuunottamatta isoja) bussit kulkee tosi huonosti jos ollenkaan. Ja yleensa kaikki parhaimmat nahtavyydet ja rannat on automatkan paassa. Kaveleminen ei olisi ongelma, jos olisi enemman kavelyteita.

Jottei menisi ihan valittamiseksi: paasen huomenna ratsastamaan upeisiin maisemiin <3

Paihia

Kuljin tanaan Strayn bussilla Whangareista Paihiaan. Bussipysakki sijaitsi 8km paassa lomaresortista, jossa telttailin, mutta hemmetin hyvan tuurini ja avuliaiden ihmisten vuoksi minun ei tarvinnut kavella. Eilen illalla nimittain illallista syodessani resortilla, tuli eras nainen juttelemaan. Hetken juteltuamme kerroin etta lahtisin tanaan Paihiaan ja menen paikkaan x bussipysakille, nainen oikein huolestuneena ryhtyi tarjoamaan minulle autokyytia aviomiehensa kanssa. Heidan mielestaan ei ollut hyva idea, etta kavelen sinne yksin nuorena naisena tai etta liftaisin. Olin ihan hammastynyt.. en pyyda ikina oikeastaan apua tai mitaan, mutta ihmiset taalla sita suorastaan tyrkyttava. Iskee suomalaiselle kieltamatta pienoinen kulttuurishokki. Ikina missaan en ole tavannut nain avuliaita ihmisia. Sovimme tapaavamme aamulla yhdeksalta heidan pakunsa luona.

Saatuani kyydin bussipysakille nainen tuli viela halaamaan minua ja toivotti herran siunausta :D todella mukava pariskunta. Asuivat etela-saarella ja olivat nyt kahdestaan reissaamassa ympari pohjois-saarta. Bussipysakilla oli kahvila, joten hengasin siella parituntia bussia odotellen. Kirjoitin myos kasan postikortteja Suomeen.

Pirtelo <3

Strayn bussin saavuttua en taaskaan jaanyt ilman juonenkaanteita. Nimeani ei loytynyt listasta, vaikka minulla oli varaus puhelimessa nakyvilla. Ajattelin vain, etta mita ihmetta teen jatkuvasti vaarin, silla ikina ei tunnu mikaan busseihin liittyva onnistuvan. Bussissa sattui onneksi olemaan _yksi_ vapaapaikka sopivasti minulle. Muuten olisin ihan oikeasti turvautunut keinoista viimeisimpaan: liftaamiseen. Paatin nimittain etten Whangareissa enaa yhtaan yota jaksa olla.

Muistatte varmaan kun pari viestia aikaisemmin kirjoitin, etta minulla on Paihiassa hostelli dormi? Kuinka vaarassa olinkaan. Ilmeeni oli varmasti nakemisen arvoinen, kun respan tyontekija sanoi, etta olen varannut telttapaikan kolmeksi yoksi. Mita h/lvettia. Kuinka voi olla nain tyhma ,ettei osaa nakojaan edes lukea mita menee varaamaan. Ok, ei tassa mitaan, onneksi mulla on teltta mukana. Ihmettelinkin miten dormissa sankypaikka voi maksaa vain 9e.

Se paikka, minne telttani pystytin, on hostellin "takapiha". Rehellisesti sanottuna kaatopaikka. Roskia, pulloja ja lasinsiruja kaikkialla. Siella on muitakin telttoja ja ihmisia, mutta porukka vaikuttaa suoraan sanottuna vahan epamaaraiselta koko hostellissa. Kaikkialta kuuluu kannisten ihmisten elaimellista huutamista. Keittio on sotkuinen, kaikkialla roskaa ja lisaa vaan roskaa.. ihmiset ei tervehdi. Ehka ihan hyva etta nukun teltassa, aanekkaimmat ihmiset tuntuu asuvan dormeissa. Viereisessa teltassa asuu onneksi mukava brittipariskunta. Korvatulppien keksijan pitaisi saada nobel-palkinto.. ihan oikeasti..

En jaksa lukea mita kirjoitan, joten kaikki viimeisimmat tekstit on varmaan ihan taynna kirjoitusvirheita. Kaikki ottamani kuvatkin on ihan ihmeellisesti tarahtaneita tai oudon varisia.. en ymmarra. Puhelimen kamera nyt on vahan likainen mutta mika mun Olympusta vaivaa..

Kayn nyt illalla vuokraamassa kayakin ja lahden silla karkuun. Paihia on tosi kaunis paikka, mutta tama hostelli on kuin itsensa paholaisen perustama :D Hyvaa yota suomalaiset <3