tiistai 13. syyskuuta 2016

Piha forest

Aaron on mun korealainen ystava, jonka tapasin Haka Lodgen hostellissa. Autettiin toisiamme mm. autoihin liittyvissa asioissa ja ruvettiin hengailemaan enemman.  Kaytiin mm. Piha beachilla 4h lenkki metsassa. Saa oli aika kiva, mutta reitti vahan tylsa purojen ylityksia lukuunottamatta. Tata samaa metsaa olen nahnyt niin monella vaelluksella taalla, etta haluaisin vahan muuta maisemaa vaihteeksi.

Me kaydaan myos samalla salilla Muai Thai (thainyrkkeily) tunneilla. Ei olla kuitenkaa nahty nyt pariin viikkoon, silla minulla motivaatio heittelee treenien suhteen ja Aaronilla on aina joku vamma toipumisvaiheessa rankasta treenauksesta :D

Tanaan on ihan jees paiva ollut, toita vain pari tuntia aamulla. Sen jalkeen otin paikkarit, siivosin huoneen, otin aurinkoa ulkona ja kuuntelin musiikkia. Hirvea ahdistus, etta pitaisiko jotain tehda kun vihdoin vapaata, mutta pilvisen saan ansiosta sain hyvalla omatunnolla olla tekematta yhtaan mitaan. Menen kohta treeneihin kahdeksi tunniksi. Kunto on kivasti kohonnut viime kuukausina. Ei hengastyta, enka luule kuolevani puolessa valissa tuntia. 

Whakapapa ski center

Sunnuntaina saa oli taydellinen lasketteluun. Parina edeltavana paivana hiihtokeskus oli kokonaan suljettu lumimyrskyn takia, mutta sunnuntaina taivas oli pilveton ja tuuli ei haitannut kenenkaan menoa. Oltiin edellisena yona menty laheiseen kaupunkiin Taupoon (tuttu paikka tamakin), silla National Parkissa kaikki hostellit oli loppuun buukattuja. Taupossa kaytiin mm. kuumissa lahteissa, katsomassa Huka jokea ja ihasteltiin jarvimaisemaa. Kaytiin myos KFC:ssa syomassa. Kolmas kerta viiden paivan sisaan.

Whakapaan ajaminen kesti noin tunnin mutta hiihtokeskukselle paaseminen teki kolme tuntia ruuhkien takia. Ei voitu ajaa  ylos autolla, silla jokainen autoparkki oli taynna. Satoja ihmisia odotti busseja, joita tuli melko harvakseltaan. Jouduttiin maksamaan 20$ 6km bussimatkasta. Perille paastiin noin puolen paivan aikaan ja vuokrausrumban jalkeen vihdoin rinteeseen. Jouduin jattamaan poikaystavan kylmasti opettelemaan laskettelua itsekseen, silla han joutui olemaan aloittelijoiden alueella (ei ole ikina lasketellut) ja mina halusin suunnata vuoren huipulle. Pari tuntia itsekseni laskettelin ja muutaman kerran kaaduin kovan vauhdin vuoksi. Kerran tormasin lumilautailijaankin mutta mitaan ei kaynyt. Laskettelutyylini muistutti alkuun vahan itsemurhapommittajaa hah.. taidot ruosteessa. Ikava iski jossain vaiheessa eika yksin lasketteleminen ollut niin hauskaa joten menin etsimaan poikaystavan ja ottamaan vahan videota kuinka laskettelu sujuu.
Poikaystava yllatti jalleen ja oppikin laskettelemaan suhteellisen hyvin. Ensikerralla paasee ehka kunnon rinteeseen. Neljan aikoihin hiihtokeskus lopettaa paivalta, joten jouduttiin jattamaan laskettelu vain pariin tuntiin. Taman jalkeen ajettiin takaisin Aucklandiin, jossa oltiin perilla kymmenen aikoihin illalla. Olin niin vasynyt ajamisesta etta kayttaydyin lopussa kuin pikkulapsi. Hermot meni herkasti mulla kaikkeen. Suomalainen murjotus paasi myos jalleen esille.. 

Ihana loma oli kuitenkin. En millaan olis halunnu tulla takas kaupunkiin. Kivaa oli molemmilla.
Oikeestihan meilla on vaan sentti pituuseroa

Tongariro national park

Poikaystavan kanssa otettiin nelja paivaa vapaata kaikesta ja lahdettiin kaymaan minilomalla Tongariro national parkissa, tarkoituksena kayda laskettelemassa siella olevalla hiihtokeskuksella. Ei olla ihan parhaita suunnittelemaan ja organisoimaan, joten paastiin lahtemaan torstaina vasta puolenpaivan aikaan. Pysahdyttiin myos Hamiltonin kauppakeskuksessa ostamassa lamminta vaatetta hiihtamista varten.

Ajomatka oli kivan rento, mutta ihan paras reaktio tuli poikaystavalta, joka naki ensimmaisen kerran lunta elamansa aikana, kun jouduttiinkin yhta-akkia ajamaan kovassa lumimyrskyssa. Innostui ihanasti kuin pikkulapsi :D Lumi tuli ihan yllatyksena, silla pariakymmenta metria aikaisemmin ulkona nakyi vain vihreaa peltoa. Onneksi oli hyvat renkaat autossa, ei tarvinnut liukua tiella. 
Majoituttiin National backpackers hostellissa, jossa olen aikaisemmin nukkunut Sophien kanssa kun kaveltiin 20km Tongariro crossing. En muistanut, etta hostelli olikin tosi huono.. meilla oli priva huone, mutta hostelli oli valitettavasti taynna koululaisia hiihtolomalla. Missaan ei voinut olla rauhassa, eika hostellin "olkkarihuoneessa" voinut olla kylmyyden takia. Poikaystavaa ei kuitenkaan haitannut, laitettiin ruokaa, hengailtiin ulkona ja omassa huoneessa.
Lumimyrsky meni perjantaina ja kaytiin kavelemassa pari-kolme tuntia. Mua nauratti jalkeenpain, kuinka poikaystava valitti kipeita lihaksia jaloissa.. ei kuulemma ollut ikina kavellyt luonnossa noin paljoa. Sanoin etta parempi varautua siihen etta joutuu joskus viela mun kanssa kavelemaan 25km Abel Tasmanin vaelluksen uudelleen. Ihana miten joku voi olla niin kaupunkilainen, ettei ikina juuri metsaa, lunta tai vuoria ole nahnyt. Todella yleista kuitenkin Aucklandissa.. ei paikalliset taalla ole ulkoilmaihmisia.
Kaytiin myos ratsastamassa lauantaina. Paastiin ihan kaksitaan ohjaajan kanssa ratsastamaan pariksi tunniksi, silla muita ihmisia ei ilmoittautunut mukaan. Jalleen kerran poikaystava oli ihan innoissaan.. ikina ennen ei ole koskenutkaan hevosta. Myonsi avoimesti etta vahan pelottaa koska isoja ovat. Olin yllattynyt miten hyvin se ratsasti.. kun taas mulla oli kokemuksesta huolimatta vaikeuksia pysya selassa nopeammalla vauhdilla. Mun satula oli loysa, jota en tajunnut heti aluksi. Ihmettelin kylla miten tuntuu etta heilun kuin perunasakki.

Bethells beach

 Rakastan rantoja, erityisesti Uuden-Seelannin rantoja, koska sielta loytyy aina kaikkea jannaa ja paljon pikkuelukoita (isoja rapujakin). Kavin pari viikkoa sitten Bethelsin rannalla toiden jalkeen aamulla. Bethellsiin on matkaa n. tunti kotoa. Ajomatka on tosi kiva, keskella peltomaisemaa kulkee kurvikas tie.

En tehnyt rannalla mitaan erikoista. Katselin lahinna kateellisena surffaajia isoissa aalloissa. Toistaiseksi olen vain kerran paassyt surffaamaan, silla Aucklandin rantojen aallot ovat turhan isoja aloittelijoille. Olin hieman mokotys fiilis paalla, mutta suomalaiseen tapaan kivella istuminen ja tyhjaan tollottaminen auttaa kaikkeen arsytykseen. Odotan innolla lampimia kesapaivia kun vapaapaivat voin kayttaa merenrannalla auringossa makoiluun ja uimiseen. Monella rannalla on vaarallista uida kovien virtauksien vuoksi, mutta tiedan pari kivaa rantaa, jotka sopivat kaikille. Poikaystava ei osaa kunnolla uida.. pitaa hanet opettaa eka uimaan, jotta paastaan kokeilemaan surffausta :D

lauantai 20. elokuuta 2016

Made in Sweden

Inhoan autoja. Inhoan kaikkea mikä edes liittyy autoihin. Ainakin tällä hetkellä. Ottaa niin päähän oman Volvon tilanne, etten pysty ajattelemaan tällä hetkellä mitään muuta. Aina kun kysytään "mites auto?" niin en jaksa antaa rehellistä vastausta, vaikka voisin kirota koko romun alimpaan helvettiin. Ostamisesta lähtien siinä on vähitellen ilmennyt ihan naurettavia vikoja ja auton myyjä (mekaanikko) on ollut täysin saamaton korjaamisen suhteen lupauksistaan huolimatta. En luota automekaanikkoihin Uudessa-Seelannissa kolmen hajonneen auton (ja naurettavien korjaushintapyyntöjen) jälkeen enää yhtään.


Joku välillä kysyy enkö epäillyt mitään, koska sain auton muka "liian halvalla". En epäillyt, koska tiesin tuolloin että autossa oli muutama korjattavissa oleva ei-akuutti vika, jonka vuoksi en olisi edes maksanut enempää.  Myyjä oli rehellinen näistä vioista ja lupasi korjata ne mikäli ostan auton. Ok, ajattelin. Mielestäni sain suhteellisen "uuden" auton hyvällä hinnalla. Luotin myös myyjään, sillä hän oli automekaanikko ja kävin katsomassa autoa hänen työpaikallaan. Auto oli hänen itsensä omistama, eikä mikään korjaamolle hylätty romu. Jouduin myös ostamaan auton kiireellä (työpaikan saamisen ehto), joten en ehtinyt montaa autoa käydä koeajamassa.


Volvo S60 T 2000 oli loistava koeajaa. Kaikki toimi, moottori ja vaihteisto kunnossa. Kivasti vauhtia liikkeelle lähdössä. Tätä kesti ruhtinaalliset pari viikkoa pari viikkoa.. jossain vaiheessa aloin ihmetellä vaihteiston "tökkimistä" ja oikean vaihteen vaihtamisen hitautta. Auto on automaattinen, mutta silti jossain tuntui olevan vikaa. Vein samaiselle myyjälle ja selitin ongelman. Hän selitti vian johtuvan tietokoneesta, joka pitäisi nollata. Autossa paloi myöskin "transmission service required" viesti näytöllä. Johtui kuulemma vain tietokoneesta, sillä myyjä oli itse vaihtanut kokonaan uuden vaihteiston edellisen hajottua n. puoli vuotta aikaisemmin. Myyjä nollasi tietokoneen ja vaihteisto toimi normaalisti muutaman päivän ajan kunnes sama ongelma tökkimisen kanssa palasi takaisin. 


Tässä vaiheessa alkoi ongelmat myyjän kanssa, joka heittäytyi vähän hankalaksi. Yhteydenpito vaikeutui, kiireiden takia hänellä olisi aikaa vasta muutaman viikon päästä minulle. Odotin kolme viikkoa ja otin taas yhteyttä. Tällä kertaa puhelimessa sain kuulla suoranaista vittuilua siitä, kuinka en voi tulla enää hänen työpaikalleen, koska ei kuulemma näytä työnantajan silmissä hyvälle, sillä en maksa korjauksesta mitään. Ymmärsin asian, mutta otti kyllä päähän tapa millä hän sai minut tuntemaan syyllisyyttä siitä että vaadin alusta asti olleiden vikojen korjausta, jotka hän joka kerta puhelimessa lupasi hoitaa. Sovittiin, että tulisin käymään hänen kotonaan joku sunnuntai. Sitkeästi jouduin ottamaan yhteyttä että sain vastahakoisen ihmisen kanssa sovittua korjauspäivä.. sanoin suoraan että älä myy autoa turhilla lupauksilla ja etten olisi ostanut koko autoa mikäli vikoja ei korjattaisi. Tässä vaiheessa viimeistään opin etten luota kehenkään enää ikinä kun raha on kyseessä. Myyjä kuitenkin vakuutteli edelleen että hän kyllä korjaa. Niin hän yrittikin. Tuloksetta. Olin paikalla katsomassa ja parina päivänä jätin auton hänen luokseen yön yli. Pakko sanoa että yhtä tyhjän kanssa.. mitään ei tapahtunut. Juttelin kolme tuntia hänen vaimonsa kanssa odottaessani korjauksen valmistumista. Tilanteesta vähän humoristisen teki sen, että he yrittivät saada minut treffeille heidän samanikäisen poikansa kanssa. En lähtenyt.


Huomautan väliin että korjattavia vikoja alusta alkaen ovat olleet:  moottorin ilmastointi ja vaihdekepin puuttuva palanen.

Viime sunnuntai oli viimeisin kerta jolloin kävin mekaanikon luona. Ilmeeni oli aika yllättynyt, kun kotiin lähtiessä koko vaihdekeppi lähti irti paikoiltaan. Ilmastointia ei voinut kuulemma korjata, hän unohti siihen kuuluvan uuden osan työpaikalleen. Auton tietokone on nollaamatta. Ok, en ole yllättynyt siitä että oli jälleen koko käynti yhtä tyhjän kanssa. Juttelin sisällä jälleen pari tuntia hänen vaimonsa kanssa sillä aikaa kun mies korjasi autoani. Tämän jälkeen toivoin vain että korjaisi nyt sen tärkeimmän moottorin ilmastoinnin, niin annan kaiken muun olla ja lakkaan ottamasta yhteyttä. Ja lupaan ettei tulla kuulemaan toisistamme enää ikinä.


Viime keskiviikko muutti kaiken ja kohtalon mielestä en ole kohdannut tarpeeksi vaikeuksia autojen kanssa. Olin tullut aamulla yövuorosta kotiin pariksi tunniksi, jonka jälkeen tein lähtöä treeneihin. Auto käynnistyi normaalisti ja pistin peruutusvaihteen päälle. Painaessani kaasua sain järkyttyä pahemman kerran kun auto lähtikin eteenpäin. Jarru ei tuntunut toimivan. Reagoin nopeasti, pistin käsijarrun päälle ja sammutin auton. Auton edessä seisoi parkissa 10000$ upouusi kämppiksen moottoripyörä. En onneksi osunut. Ajattelin tehneeni jotain väärin, ja kokeilin peruuttaa uudelleen. Tälläkin kertaa auto käynnistyi, mutta kulki eteenpäin peruutuksen sijasta, jolloin osuin kevyesti moottoripyörään. Muutaman kirosanan säestämänä menin katsomaan moottoripyörää, joka liikahti hieman paikoiltaan. Hain sisältä toisen kämppäkaverin, jonka avulla siirsimme pyörän pois tieltä. Pyörään ei onneksi tullut naarmuakaan. Kämppäkaveri (joka oli toisaalla) oli tosin järkyttynyt kuultuaan tilanteesta.. 


Tämän jälkeen Volvo päätti olla kokonaan käynnistymättä. Hurjaa klikkaus ääntä jaksaa pitää, mutta välillä kuulostaa kokonaan paikoilleen kuollulta. Eikä jaksa edes yrittää käynnistyä. Soitin samantien myyjälle, joka yllätyksekseni lupasi tulla töiden jälkeen katsomaan. Jouduin lähtemään töihin tässä vaiheessa ja sain lainaan poikaystävän (heh, yllätys tämäkin) auton. Sain parin tunnin päästä viestin myyjältä, että autosta akku tyhjä ja hän tulisi seuraavana päivänä uuden akun ja kaapeleiden kanssa. 

Ei se vika kuitenkaan akussa ollut.. ja mekaanikosta en ole kuullut pariin päivään yhtään mitään. Palattuani tänään jälleen yövuorosta olin lainannut kaapelin ja virtapankin yhdeltä asiakkaaltani. Ei auttanut. Kello oli 10 aamulla ja totesin että lähden ostamaan uudet jump wire kaapelit, joita kokeilisin toisen auton avulla. Kämppis lähti mukaan. Auto ei tästäkään huolimatta lähtenyt käyntiin yhtään paremmin, joten ruvettiin miettimään voisiko vika olla sytytystulpissa. Katsottuani pari ohjevideota YouTubesta päätin yrittää ainakin niiden puhdistamista, sillä uudet maksavat Volvoon paljon. Käytiin Super cheap autosta ostamassa perusvälineitä, joilla saadaan tulpat näkyviin ja puhdistettua. Hirveällä vaivalla sain viimein tulpat näkyviin, sillä joku insinööri päätti suunnitella ison putken muovikuoren päälle, mikä vaikeutti kuoren pois saamista ruuvien irroittamisen jälkeen. Aloitettuani irroittamaan ensimmäistä tulppaa ei mennyt montakaan minuuttia kun vahingossa onnistuin rikkomaan sen. Voi vittu, ajattelin, kannattaako edes yrittää itse jos onnistuu vain pahentamaan tilannetta. Noh, en luovuta. Ostetaan sitten uusi tulppa. Googlailin second hand osia mutta Volvo on sen verran harvinainen täällä, että jouduin ostamaan uudet sytytystulpat 5kpl, sillä niitähän ei tietenkään yksittäin myydä. Soitin ja lähdin hakemaan samantien toiselta puolelta Aucklandia oikein hienosta "Jaguar" automyymälästä, joka myy varaosia mm. Volvoon. Katsoivat myyjät kyllä kieroon kun saavuin paikalle todella happamana ja epäsiistinä, kasvoissa öljytahrat kun löin pääni auton konepeltiin enkä huomannut jälkiä. 5kpl sytytystulppia maksoi 140$. Halvemmalla ei löytynyt. Toivoin todella, että niiden vaihdon jälkeen auto käynnistyisi. 

Päästyäni takaisin kotiin kello näytti kolmea iltapäivällä, vaihdoin tulpat kuin ammattilainen, mutta auto ei kovasta yrityksestä huolimatta vieläkään käynnistynyt. Päivän aikana olin käyttänyt rahaa jo parinsadan dollarin edestä. Päätin luovuttaa tältä erää, vaikka aloinkin jo googlettamaan kuinka vaihdetaan starttimoottori ja mitä maksaa uusi. Otin päiväunet ja yritin välttää itsesäälissä rypemistä. Laitoin pari viestiä mekaanikolle mutta ei vastausta. En jaksanut edes ruuvata tulppien suojia takaisin kiinni, sillä kadotin taisteluhaluni tältä erää.

Jos joku miettii miksi en korjauta mekaanikolla niin syy on yksinkertainen: auto ei kulje ja hinaus maksaa 200$. Auto on lisäksi taloa vasten ja alamäessä, jolloin se pitää ensin työntää pois. Painavaa autoa ei ihan helposti työnnetä ylämäkeen.

Makaan tällä hetkellä sängyssä ja kirjoitan tätä tekstiä iPadilta (ostin käytetyn). Lähden kohta hakemaan poikaystävän yliopistolta.. onneksi saan lainata hänen autoaan niin pääsen töihin. Piti mennä salille ja pistää meikkiä naamaan mutta totesin että en jaksa, ei kiinnosta just nyt. Poikaystävän näkeminen kyllä piristää aina.. se jaksaa olla kärsivällinen mun seurassa ja laittelee aina vaan kaikkea hyvää ruokaa. Saa nähdä miten käy auton kanssa.. ihan tosissani toivon että joku varastaisi sen, sillä silloin saisin vakuutusrahat. 

En ole päivittänyt pitkään aikaan mutta juttua on tulossa näistä aiheista jossain vaiheessa: poikaystävä, työviisumi, hankalat asiakkaat, Maorit ja thai nyrkkeily. Blogin reunassa on "blogitekstit sähköpostiin" kohta johon voi sähköpostiosoitteen laittaa niin pysyy ajan tasalla mun säheltämisestä Aucklandissa.

Loppusanoiksi voin todeta että vois olla pahemminkin asiat..

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Takaisin Aucklandiin

Aucklandissa on kauppa, joka myy pohjois-eurooppalaisia tuotteita.
Tata kirjoittaessani olen ollut jo Aucklandissa parisen viikkoa. Istun nettikahvilassa, yritan polttaa samalla CD-levya autoon kuunneltavaksi (kylla, ostin auton.)

Pikaiset kuulumiset tiivistettyna, silla mulla loppuu ihan just aika koneella:

- Mulla on tyopaikka! Olen lahihoitajana kotihoidossa, vakavasti vammautuneiden puolella. Hyvin on sujunut tahan mennessa.. asiakkaat ja pomo on olleet tyytyvaisia.

- Koska asiakkaat on kaukana, jouduin ostamaan auton. Maksoin 1900$ Volvo S60 2000- mallista. Ostin auton automekaanikolta, mutta kuitenkin yksityiselta omistajalta. En luota diilereihin.. olen kuullut niin paljon huonoa niista. Auto on aika ihana.. tyylikas ja hyvin on toiminut. Vahan oli ongelmia alussa mutta kerron niista myohemmin. Neljas auto nyt Uudessa-Seelannissa (kaksi aikaisempaa Sophien ja kolmas oli vuokra-auto).

- Muutan huomenna ehka kaverini ja hanen poikaystavansa luokse asumaan. Heidan taytyy ensin vain kysya lupa kamppikseltaan, ennenkuin voin muuttaa. Heilla on talossa yksi huone vapaana.

- En aio enaa matkustaa Uudessa-Seelannissa, kaikki paikat on nahty. Nyt suunnitelmissa on vain saastaa rahaa ja kayda Australiassa.

- Olen tahan mennessa asunut Haka Lodgessa, jossa olin myos Uuteen-Seelantiin saavuttuani. Edelleen Aucklandin paras hostelli.. tuntuu kodilta mutta kaipaan vahan omaa tilaa ja huonetta.

- Jatkan thainyrkkeilya taalla.. olen kokeillut eri saleja, en osaa oikein paattaa missa sita treenaisi kun kaikki vaihtoehdot hyvia. Ostin vihdoin omat hanskat ja kasisiteet.

- Tulen Suomeen takaisin joulukuussa.. jos tulen.. (vitsi vitsi tulen, isa ala huoli..)

Aucklandissa on suomikauppa ja suomiyhteiso
Ilmaista ruokaa! Luxustuotteita kerrankin
Couscous salaatti
Nakymat Skytowerista
Kaveri hyppasi tuon Skyjumpin, mina en uskaltanut
Sain ilmaisen lipun Skytoweriin yhdelta naiselta kadulla