Inhoan autoja. Inhoan kaikkea mikä edes liittyy autoihin. Ainakin tällä hetkellä. Ottaa niin päähän oman Volvon tilanne, etten pysty ajattelemaan tällä hetkellä mitään muuta. Aina kun kysytään "mites auto?" niin en jaksa antaa rehellistä vastausta, vaikka voisin kirota koko romun alimpaan helvettiin. Ostamisesta lähtien siinä on vähitellen ilmennyt ihan naurettavia vikoja ja auton myyjä (mekaanikko) on ollut täysin saamaton korjaamisen suhteen lupauksistaan huolimatta. En luota automekaanikkoihin Uudessa-Seelannissa kolmen hajonneen auton (ja naurettavien korjaushintapyyntöjen) jälkeen enää yhtään.
Joku välillä kysyy enkö epäillyt mitään, koska sain auton muka "liian halvalla". En epäillyt, koska tiesin tuolloin että autossa oli muutama korjattavissa oleva ei-akuutti vika, jonka vuoksi en olisi edes maksanut enempää. Myyjä oli rehellinen näistä vioista ja lupasi korjata ne mikäli ostan auton. Ok, ajattelin. Mielestäni sain suhteellisen "uuden" auton hyvällä hinnalla. Luotin myös myyjään, sillä hän oli automekaanikko ja kävin katsomassa autoa hänen työpaikallaan. Auto oli hänen itsensä omistama, eikä mikään korjaamolle hylätty romu. Jouduin myös ostamaan auton kiireellä (työpaikan saamisen ehto), joten en ehtinyt montaa autoa käydä koeajamassa.
Volvo S60 T 2000 oli loistava koeajaa. Kaikki toimi, moottori ja vaihteisto kunnossa. Kivasti vauhtia liikkeelle lähdössä. Tätä kesti ruhtinaalliset pari viikkoa pari viikkoa.. jossain vaiheessa aloin ihmetellä vaihteiston "tökkimistä" ja oikean vaihteen vaihtamisen hitautta. Auto on automaattinen, mutta silti jossain tuntui olevan vikaa. Vein samaiselle myyjälle ja selitin ongelman. Hän selitti vian johtuvan tietokoneesta, joka pitäisi nollata. Autossa paloi myöskin "transmission service required" viesti näytöllä. Johtui kuulemma vain tietokoneesta, sillä myyjä oli itse vaihtanut kokonaan uuden vaihteiston edellisen hajottua n. puoli vuotta aikaisemmin. Myyjä nollasi tietokoneen ja vaihteisto toimi normaalisti muutaman päivän ajan kunnes sama ongelma tökkimisen kanssa palasi takaisin.
Tässä vaiheessa alkoi ongelmat myyjän kanssa, joka heittäytyi vähän hankalaksi. Yhteydenpito vaikeutui, kiireiden takia hänellä olisi aikaa vasta muutaman viikon päästä minulle. Odotin kolme viikkoa ja otin taas yhteyttä. Tällä kertaa puhelimessa sain kuulla suoranaista vittuilua siitä, kuinka en voi tulla enää hänen työpaikalleen, koska ei kuulemma näytä työnantajan silmissä hyvälle, sillä en maksa korjauksesta mitään. Ymmärsin asian, mutta otti kyllä päähän tapa millä hän sai minut tuntemaan syyllisyyttä siitä että vaadin alusta asti olleiden vikojen korjausta, jotka hän joka kerta puhelimessa lupasi hoitaa. Sovittiin, että tulisin käymään hänen kotonaan joku sunnuntai. Sitkeästi jouduin ottamaan yhteyttä että sain vastahakoisen ihmisen kanssa sovittua korjauspäivä.. sanoin suoraan että älä myy autoa turhilla lupauksilla ja etten olisi ostanut koko autoa mikäli vikoja ei korjattaisi. Tässä vaiheessa viimeistään opin etten luota kehenkään enää ikinä kun raha on kyseessä. Myyjä kuitenkin vakuutteli edelleen että hän kyllä korjaa. Niin hän yrittikin. Tuloksetta. Olin paikalla katsomassa ja parina päivänä jätin auton hänen luokseen yön yli. Pakko sanoa että yhtä tyhjän kanssa.. mitään ei tapahtunut. Juttelin kolme tuntia hänen vaimonsa kanssa odottaessani korjauksen valmistumista. Tilanteesta vähän humoristisen teki sen, että he yrittivät saada minut treffeille heidän samanikäisen poikansa kanssa. En lähtenyt.
Huomautan väliin että korjattavia vikoja alusta alkaen ovat olleet: moottorin ilmastointi ja vaihdekepin puuttuva palanen.
Viime sunnuntai oli viimeisin kerta jolloin kävin mekaanikon luona. Ilmeeni oli aika yllättynyt, kun kotiin lähtiessä koko vaihdekeppi lähti irti paikoiltaan. Ilmastointia ei voinut kuulemma korjata, hän unohti siihen kuuluvan uuden osan työpaikalleen. Auton tietokone on nollaamatta. Ok, en ole yllättynyt siitä että oli jälleen koko käynti yhtä tyhjän kanssa. Juttelin sisällä jälleen pari tuntia hänen vaimonsa kanssa sillä aikaa kun mies korjasi autoani. Tämän jälkeen toivoin vain että korjaisi nyt sen tärkeimmän moottorin ilmastoinnin, niin annan kaiken muun olla ja lakkaan ottamasta yhteyttä. Ja lupaan ettei tulla kuulemaan toisistamme enää ikinä.
Viime keskiviikko muutti kaiken ja kohtalon mielestä en ole kohdannut tarpeeksi vaikeuksia autojen kanssa. Olin tullut aamulla yövuorosta kotiin pariksi tunniksi, jonka jälkeen tein lähtöä treeneihin. Auto käynnistyi normaalisti ja pistin peruutusvaihteen päälle. Painaessani kaasua sain järkyttyä pahemman kerran kun auto lähtikin eteenpäin. Jarru ei tuntunut toimivan. Reagoin nopeasti, pistin käsijarrun päälle ja sammutin auton. Auton edessä seisoi parkissa 10000$ upouusi kämppiksen moottoripyörä. En onneksi osunut. Ajattelin tehneeni jotain väärin, ja kokeilin peruuttaa uudelleen. Tälläkin kertaa auto käynnistyi, mutta kulki eteenpäin peruutuksen sijasta, jolloin osuin kevyesti moottoripyörään. Muutaman kirosanan säestämänä menin katsomaan moottoripyörää, joka liikahti hieman paikoiltaan. Hain sisältä toisen kämppäkaverin, jonka avulla siirsimme pyörän pois tieltä. Pyörään ei onneksi tullut naarmuakaan. Kämppäkaveri (joka oli toisaalla) oli tosin järkyttynyt kuultuaan tilanteesta..
Tämän jälkeen Volvo päätti olla kokonaan käynnistymättä. Hurjaa klikkaus ääntä jaksaa pitää, mutta välillä kuulostaa kokonaan paikoilleen kuollulta. Eikä jaksa edes yrittää käynnistyä. Soitin samantien myyjälle, joka yllätyksekseni lupasi tulla töiden jälkeen katsomaan. Jouduin lähtemään töihin tässä vaiheessa ja sain lainaan poikaystävän (heh, yllätys tämäkin) auton. Sain parin tunnin päästä viestin myyjältä, että autosta akku tyhjä ja hän tulisi seuraavana päivänä uuden akun ja kaapeleiden kanssa.
Ei se vika kuitenkaan akussa ollut.. ja mekaanikosta en ole kuullut pariin päivään yhtään mitään. Palattuani tänään jälleen yövuorosta olin lainannut kaapelin ja virtapankin yhdeltä asiakkaaltani. Ei auttanut. Kello oli 10 aamulla ja totesin että lähden ostamaan uudet jump wire kaapelit, joita kokeilisin toisen auton avulla. Kämppis lähti mukaan. Auto ei tästäkään huolimatta lähtenyt käyntiin yhtään paremmin, joten ruvettiin miettimään voisiko vika olla sytytystulpissa. Katsottuani pari ohjevideota YouTubesta päätin yrittää ainakin niiden puhdistamista, sillä uudet maksavat Volvoon paljon. Käytiin Super cheap autosta ostamassa perusvälineitä, joilla saadaan tulpat näkyviin ja puhdistettua. Hirveällä vaivalla sain viimein tulpat näkyviin, sillä joku insinööri päätti suunnitella ison putken muovikuoren päälle, mikä vaikeutti kuoren pois saamista ruuvien irroittamisen jälkeen. Aloitettuani irroittamaan ensimmäistä tulppaa ei mennyt montakaan minuuttia kun vahingossa onnistuin rikkomaan sen. Voi vittu, ajattelin, kannattaako edes yrittää itse jos onnistuu vain pahentamaan tilannetta. Noh, en luovuta. Ostetaan sitten uusi tulppa. Googlailin second hand osia mutta Volvo on sen verran harvinainen täällä, että jouduin ostamaan uudet sytytystulpat 5kpl, sillä niitähän ei tietenkään yksittäin myydä. Soitin ja lähdin hakemaan samantien toiselta puolelta Aucklandia oikein hienosta "Jaguar" automyymälästä, joka myy varaosia mm. Volvoon. Katsoivat myyjät kyllä kieroon kun saavuin paikalle todella happamana ja epäsiistinä, kasvoissa öljytahrat kun löin pääni auton konepeltiin enkä huomannut jälkiä. 5kpl sytytystulppia maksoi 140$. Halvemmalla ei löytynyt. Toivoin todella, että niiden vaihdon jälkeen auto käynnistyisi.
Päästyäni takaisin kotiin kello näytti kolmea iltapäivällä, vaihdoin tulpat kuin ammattilainen, mutta auto ei kovasta yrityksestä huolimatta vieläkään käynnistynyt. Päivän aikana olin käyttänyt rahaa jo parinsadan dollarin edestä. Päätin luovuttaa tältä erää, vaikka aloinkin jo googlettamaan kuinka vaihdetaan starttimoottori ja mitä maksaa uusi. Otin päiväunet ja yritin välttää itsesäälissä rypemistä. Laitoin pari viestiä mekaanikolle mutta ei vastausta. En jaksanut edes ruuvata tulppien suojia takaisin kiinni, sillä kadotin taisteluhaluni tältä erää.
Jos joku miettii miksi en korjauta mekaanikolla niin syy on yksinkertainen: auto ei kulje ja hinaus maksaa 200$. Auto on lisäksi taloa vasten ja alamäessä, jolloin se pitää ensin työntää pois. Painavaa autoa ei ihan helposti työnnetä ylämäkeen.
Makaan tällä hetkellä sängyssä ja kirjoitan tätä tekstiä iPadilta (ostin käytetyn). Lähden kohta hakemaan poikaystävän yliopistolta.. onneksi saan lainata hänen autoaan niin pääsen töihin. Piti mennä salille ja pistää meikkiä naamaan mutta totesin että en jaksa, ei kiinnosta just nyt. Poikaystävän näkeminen kyllä piristää aina.. se jaksaa olla kärsivällinen mun seurassa ja laittelee aina vaan kaikkea hyvää ruokaa. Saa nähdä miten käy auton kanssa.. ihan tosissani toivon että joku varastaisi sen, sillä silloin saisin vakuutusrahat.
En ole päivittänyt pitkään aikaan mutta juttua on tulossa näistä aiheista jossain vaiheessa: poikaystävä, työviisumi, hankalat asiakkaat, Maorit ja thai nyrkkeily. Blogin reunassa on "blogitekstit sähköpostiin" kohta johon voi sähköpostiosoitteen laittaa niin pysyy ajan tasalla mun säheltämisestä Aucklandissa.
Loppusanoiksi voin todeta että vois olla pahemminkin asiat..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti