Piha forest

Aaron on mun korealainen ystava, jonka tapasin Haka Lodgen hostellissa. Autettiin toisiamme mm. autoihin liittyvissa asioissa ja ruvettiin hengailemaan enemman.  Kaytiin mm. Piha beachilla 4h lenkki metsassa. Saa oli aika kiva, mutta reitti vahan tylsa purojen ylityksia lukuunottamatta. Tata samaa metsaa olen nahnyt niin monella vaelluksella taalla, etta haluaisin vahan muuta maisemaa vaihteeksi.

Me kaydaan myos samalla salilla Muai Thai (thainyrkkeily) tunneilla. Ei olla kuitenkaa nahty nyt pariin viikkoon, silla minulla motivaatio heittelee treenien suhteen ja Aaronilla on aina joku vamma toipumisvaiheessa rankasta treenauksesta :D

Tanaan on ihan jees paiva ollut, toita vain pari tuntia aamulla. Sen jalkeen otin paikkarit, siivosin huoneen, otin aurinkoa ulkona ja kuuntelin musiikkia. Hirvea ahdistus, etta pitaisiko jotain tehda kun vihdoin vapaata, mutta pilvisen saan ansiosta sain hyvalla omatunnolla olla tekematta yhtaan mitaan. Menen kohta treeneihin kahdeksi tunniksi. Kunto on kivasti kohonnut viime kuukausina. Ei hengastyta, enka luule kuolevani puolessa valissa tuntia. 

Whakapapa ski center

Sunnuntaina saa oli taydellinen lasketteluun. Parina edeltavana paivana hiihtokeskus oli kokonaan suljettu lumimyrskyn takia, mutta sunnuntaina taivas oli pilveton ja tuuli ei haitannut kenenkaan menoa. Oltiin edellisena yona menty laheiseen kaupunkiin Taupoon (tuttu paikka tamakin), silla National Parkissa kaikki hostellit oli loppuun buukattuja. Taupossa kaytiin mm. kuumissa lahteissa, katsomassa Huka jokea ja ihasteltiin jarvimaisemaa. Kaytiin myos KFC:ssa syomassa. Kolmas kerta viiden paivan sisaan.

Whakapaan ajaminen kesti noin tunnin mutta hiihtokeskukselle paaseminen teki kolme tuntia ruuhkien takia. Ei voitu ajaa  ylos autolla, silla jokainen autoparkki oli taynna. Satoja ihmisia odotti busseja, joita tuli melko harvakseltaan. Jouduttiin maksamaan 20$ 6km bussimatkasta. Perille paastiin noin puolen paivan aikaan ja vuokrausrumban jalkeen vihdoin rinteeseen. Jouduin jattamaan poikaystavan kylmasti opettelemaan laskettelua itsekseen, silla han joutui olemaan aloittelijoiden alueella (ei ole ikina lasketellut) ja mina halusin suunnata vuoren huipulle. Pari tuntia itsekseni laskettelin ja muutaman kerran kaaduin kovan vauhdin vuoksi. Kerran tormasin lumilautailijaankin mutta mitaan ei kaynyt. Laskettelutyylini muistutti alkuun vahan itsemurhapommittajaa hah.. taidot ruosteessa. Ikava iski jossain vaiheessa eika yksin lasketteleminen ollut niin hauskaa joten menin etsimaan poikaystavan ja ottamaan vahan videota kuinka laskettelu sujuu.

Poikaystava yllatti jalleen ja oppikin laskettelemaan suhteellisen hyvin. Ensikerralla paasee ehka kunnon rinteeseen. Neljan aikoihin hiihtokeskus lopettaa paivalta, joten jouduttiin jattamaan laskettelu vain pariin tuntiin. Taman jalkeen ajettiin takaisin Aucklandiin, jossa oltiin perilla kymmenen aikoihin illalla. Olin niin vasynyt ajamisesta etta kayttaydyin lopussa kuin pikkulapsi. Hermot meni herkasti mulla kaikkeen. Suomalainen murjotus paasi myos jalleen esille.. 

Ihana loma oli kuitenkin. En millaan olis halunnu tulla takas kaupunkiin. Kivaa oli molemmilla.

Oikeestihan meilla on vaan sentti pituuseroa

Tongariro national park

Poikaystavan kanssa otettiin nelja paivaa vapaata kaikesta ja lahdettiin kaymaan minilomalla Tongariro national parkissa, tarkoituksena kayda laskettelemassa siella olevalla hiihtokeskuksella. Ei olla ihan parhaita suunnittelemaan ja organisoimaan, joten paastiin lahtemaan torstaina vasta puolenpaivan aikaan. Pysahdyttiin myos Hamiltonin kauppakeskuksessa ostamassa lamminta vaatetta hiihtamista varten.

Ajomatka oli kivan rento, mutta ihan paras reaktio tuli poikaystavalta, joka naki ensimmaisen kerran lunta elamansa aikana, kun jouduttiinkin yhta-akkia ajamaan kovassa lumimyrskyssa. Innostui ihanasti kuin pikkulapsi :D Lumi tuli ihan yllatyksena, silla pariakymmenta metria aikaisemmin ulkona nakyi vain vihreaa peltoa. Onneksi oli hyvat renkaat autossa, ei tarvinnut liukua tiella. 

Majoituttiin National backpackers hostellissa, jossa olen aikaisemmin nukkunut Sophien kanssa kun kaveltiin 20km Tongariro crossing. En muistanut, etta hostelli olikin tosi huono.. meilla oli priva huone, mutta hostelli oli valitettavasti taynna koululaisia hiihtolomalla. Missaan ei voinut olla rauhassa, eika hostellin "olkkarihuoneessa" voinut olla kylmyyden takia. Poikaystavaa ei kuitenkaan haitannut, laitettiin ruokaa, hengailtiin ulkona ja omassa huoneessa.

Lumimyrsky meni perjantaina ja kaytiin kavelemassa pari-kolme tuntia. Mua nauratti jalkeenpain, kuinka poikaystava valitti kipeita lihaksia jaloissa.. ei kuulemma ollut ikina kavellyt luonnossa noin paljoa. Sanoin etta parempi varautua siihen etta joutuu joskus viela mun kanssa kavelemaan 25km Abel Tasmanin vaelluksen uudelleen. Ihana miten joku voi olla niin kaupunkilainen, ettei ikina juuri metsaa, lunta tai vuoria ole nahnyt. Todella yleista kuitenkin Aucklandissa.. ei paikalliset taalla ole ulkoilmaihmisia.

Kaytiin myos ratsastamassa lauantaina. Paastiin ihan kaksitaan ohjaajan kanssa ratsastamaan pariksi tunniksi, silla muita ihmisia ei ilmoittautunut mukaan. Jalleen kerran poikaystava oli ihan innoissaan.. ikina ennen ei ole koskenutkaan hevosta. Myonsi avoimesti etta vahan pelottaa koska isoja ovat. Olin yllattynyt miten hyvin se ratsasti.. kun taas mulla oli kokemuksesta huolimatta vaikeuksia pysya selassa nopeammalla vauhdilla. Mun satula oli loysa, jota en tajunnut heti aluksi. Ihmettelin kylla miten tuntuu etta heilun kuin perunasakki.

Bethells beach

 Rakastan rantoja, erityisesti Uuden-Seelannin rantoja, koska sielta loytyy aina kaikkea jannaa ja paljon pikkuelukoita (isoja rapujakin). Kavin pari viikkoa sitten Bethelsin rannalla toiden jalkeen aamulla. Bethellsiin on matkaa n. tunti kotoa. Ajomatka on tosi kiva, keskella peltomaisemaa kulkee kurvikas tie.

En tehnyt rannalla mitaan erikoista. Katselin lahinna kateellisena surffaajia isoissa aalloissa. Toistaiseksi olen vain kerran paassyt surffaamaan, silla Aucklandin rantojen aallot ovat turhan isoja aloittelijoille. Olin hieman mokotys fiilis paalla, mutta suomalaiseen tapaan kivella istuminen ja tyhjaan tollottaminen auttaa kaikkeen arsytykseen. Odotan innolla lampimia kesapaivia kun vapaapaivat voin kayttaa merenrannalla auringossa makoiluun ja uimiseen. Monella rannalla on vaarallista uida kovien virtauksien vuoksi, mutta tiedan pari kivaa rantaa, jotka sopivat kaikille. Poikaystava ei osaa kunnolla uida.. pitaa hanet opettaa eka uimaan, jotta paastaan kokeilemaan surffausta :D